Teppo Säkkinen Kepulainen maailmantutkailija Lapissa ja Stadissa

Vastaus Jasper Pääkköselle: Suomi toimii Itämeren lohen puolesta

Kalastaja ja näyttelijä Jasper Pääkkönen kirjoitti tänään blogissaan keskustan kalastuspolitiikasta. Hänen mukaansa keskusta on kalastuksen KKK. Piikki tietysti puraisee jokaista, joka on nähnyt Pääkkösen tuoreen BlacKKKlansman-leffan. Koska Pääkkönen mainitsi blogissaan myös minut, haluan vastata blogikirjoituksen väitteisiin. Vastuullani ministeri Jari Lepän erityisavustajana maa- ja metsätalousministeriössä ovat muun muassa kalastusasiat.

 

Suomi on jo vuosia järjestelmällisesti ajanut Itämerelle pienempää kalastuskiintiötä, jotta lohikanta voisi elpyä. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva esitys maa- ja metsätalousministeriöstä ei poikkea Suomen aiemmasta linjasta, jota Jari Leppä on myös maa- ja metsätalousvaliokunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ollut muotoilemassa. Tänä vuonna Suomen kannan sanamuodoista on käyty sekä ministeriössä että sidosryhmien kanssa keskustelua. Tässä ei ole mielestäni ollut kyse näkemyserosta itse asiassa, vaan Suomen neuvotteluasemasta. Suuri kuva kuitenkin on, että Suomi ei hyväksy komission esitystä ja pohjaa oman kantansa ICES:n antamaan neuvoon.

 

Suomen käytäntö on, että kun ministerit edustavat maataan EU:n neuvostoissa, mandaatti neuvotteluun haetaan eduskunnasta. Myös Suomen kantaa Itämeren lohikiintiöön on käsitelty eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja se hyväksytään lopulta suuressa valiokunnassa. Valiokuntakuulemisissa käydään avoimesti ja luottamuksellisesti läpi Suomen neuvotteluasetelman raamit ja arvio saavutettavissa olevista tuloksista. Näin toimitaan, jotta ministerillä on selkänoja neuvotella. Jos eduskunta paaluttaisi vain yhden luvun, Suomea edustava ministeri pelaisi itsensä neuvotteluissa ulos mikäli muut maat ja komissio ovat eri mieltä. Tietäen muiden Itämeren maiden suhtautumisen, se olisi lohen kannalta tuhoisaa.

 

Suomi ja Ruotsi ovat Itämeren kalastuskiintiön valmistelussa erityisiä maita. Itämeren lohista 90 % saa alkunsa Perämereen laskevissa joissa, kuten Tornionjoessa, Simojoessa ja Kalixjoessa. Yksin Tornionjoen osuus on puolet smolteista. Meillä on siten luontevasti poikkeava näkökulma eteläisiin Itämeren maihin kuten Puolaan, Saksaan ja Tanskaan, joille lohi näyttäytyy lähinnä merellisenä luonnonvarana ammattikalastuksen kannalta. Kutuvaltioina Suomella ja Ruotsilla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus vahtia, että kalastuskiintiö mahdollistaa myös lohen paluun jokiin kutemaan. Ilman sitä ei ole myöskään lohta pyydettäväksi mereltä.

 

Tämä kutuvaltioasema ei kuitenkaan anna Suomelle mitään veto-oikeutta. Olemme EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa asetelmassa, jossa suuri osa Itämeren maista yleensä tukee komission esitystä, joka on poikkeuksetta ICES:iä korkeampi. Nyt ero on huima: ICES suosittelee 65 000 lohen kiintiöä, komissio esittää 115 000 lohta. Tämän vuoden kiintiö on reilut 90 000. Suomi ja Ruotsi ovat aiempina vuosina onnistuneet vahvalla neuvottelulla pienentämään kulloistakin kiintiötä muutamilla tuhansilla.

 

Pääkkönen esittää blogissaan lukuja. Näitä en voi kommentoida, koska kyse on Suomen neuvottelusalaisuuksista. Jotta Suomella olisi mahdollisimman vahva lähtökohta neuvotteluihin, meidän ei kannata mainostaa ulospäin omia punaisia viivojamme.

 

On kuitenkin selvää, että tänäkään vuonna emme voi hyväksyä komission tekemää esitystä. Se on lohikantojen kannalta kestämätön. Suomen lähtökohta on ICES:n tieteellinen neuvo, ja erityisesti sen osoittama hälyttävä salakalastuksen määrä Itämerellä. Suomen edustajat ovat nostaneet asiaa systemaattisesti esille. Esimerkiksi ministerit Leppä ja Tiilikainen ovat keskustelleet asiasta suoraan kalastusasioista vastaavan komissaari Vellan kanssa.

 

Matkustamme ministeri Jari Lepän ja Suomen virkamiesten kanssa kahden viikon päästä Luxemburgiin neuvoston kokoukseen, jossa kiintiöt lyödään lukkoon. Perinteisesti neuvotteluja käydään yötä myöten. Toivottavasti selkänoja kotimaasta on luja, kun haemme parasta mahdollista tulosta Itämeren lohelle – ja siten pitkässä juoksussa myös ammatti- ja virkistyskalastajille.

 

Jasper Pääkkönen kirjoittaa blogissaan myös kalastuslaista. Pääkkösen väite siitä, että keskusta tavoittelisi 480 metrin verkkojatoja ei pidä paikkaansa. On totta, että ministeriössä pöydällä on ollut esitys kalastajakohtaisista verkkokiintiöistä. Tavoitteena on ollut ratkaista nykyisen lain aikana oleva epäselvyys siitä, mikä venekunta on. Kalastuslaissa 240 metrin ja 8 verkon raja koskee ”vene- ja pyyntikuntia”. Ovatko esimerkiksi satunnaisesti verkot yhdessä laskevat ja kokevat naapurukset venekunta? Kuitenkin veneilyturvallisuuden kannalta parempi on, että veneessä on kaksi ihmistä, soutaja ja kokija. Tuolloin harkitsimme kalastajakohtaisen verkkorajoitteen tiukennukseksi kirjausta, että kahden kalastajan verkkojatat eivät voi olla peräkkäin.

 

Kalastajakohtaisesta verkkokiintiöstä kuitenkin luovuttiin valmistelussa, koska siinä on aito riski että verkkomäärät kasvaisivat. Tämä tai kalastuspaineen lisäys ei ole myöskään ministeri Jari Lepän tavoite. Sen sijaan olemme valmistelleet ehdotusta pyyntikuntakohtaisista verkkokiintiöistä. Pyyntikunta on jo nyt laissa oleva termi ja on käytännössä kotitalous tai ruokakunta. Eli 240 metrin tai kahdeksan verkon rajaan ei ole eikä ole ollut tarkoitus koskea, vaan selventää sääntelyä sekä kalastajan että valvonnan kannalta. Ehdotus pyyntikuntakohtaisista verkkorajoista on tarkoitus tuoda avoimesti eri sidosryhmien arvioitavaksi.

 

Kalastuslain valmistelussa kuitenkin verkkoja tärkeämpiä ovat uhanalaisten vaelluskalojen salakalastuksen kitkeminen ja Ylä-Lapin paikallisten ihmisten kalastusoikeutta koskevat asiat. Niistä maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa pian. Näistäkin kerron mielelläni Pääkköselle, jos hän tarttuu kutsuuni tavata ministeriössä tai vaikka Löylyssä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Nyt en jaksanut löytää Jasperin maahanmuutto-ajatuksia. Mutta jos toteutaamme vasemmiston, hallituksen ja EU:n suunnitelmia, niin pian Suomessa majailee 60 miljoonaa lihansyöjää. Se on yli 10 kertaa enemmän kuin nyt! Silloin saattaa Itämeren kalojen lisäksi myös järviemme kalat ja muut Suomen eläimet olla täältä hyvin nopeasti syöty.

Käyttäjän ApHiltunen kuva
Ap Hiltunen

Miten siis kannustaisimme ihmisiä vähentämään lihansyöntiään ennen kuin Suomen väkiluku on kymmenkertaistunut?

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Tai vastaanotamme Suomeen vain kasvissyöjiä ;)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

"Suomi ja Ruotsi ovat Itämeren kalastuskiintiön valmistelussa erityisiä maita. Itämeren lohista 90 % saa alkunsa Perämereen laskevissa joissa, kuten Tornionjoessa, Simojoessa ja Kalixjoessa. Yksin Tornionjoen osuus on puolet smolteista."

Siksihän Lintilä voimakkaasti ajaa Hannukaisen kaivosta. Kepu lopettaa turhan lohenkudun Tornionjoessa, aina Äkäsjoesta alkaen. Kolariin halutaan oma Talvivaara. Siinäkin kepulla oli mahtisuorittajan maine. Ihme on tapahtunut ja Nuasjärvi kiittää.

Käyttäjän PasiKarlsson kuva
Pasi Karlsson

Jos jotain johtopäätöksiä pitäisi tehdä,

valehtelusta hyötyisi enemmän Säkkinen ja Leppä kuin Pääkkönen.

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Pohjoisen poliitikkona suosittelisin huomioimaan kalastuksesta puhuttaessa ammatti- ja virkistyskalastajien ohella kalastusmatkailun. Toistaiseksi yksikään keskustalainen ei ole ollut tippaakaan kiinnostunut (juhlapuheita ei lasketa, teot merkitsevät) kalastusmatkailun toimintaedellytysten parantamisesta Suomessa. Erityisesti pohjoisessa.
Pelkästään Tornionjoelle me lohituristit kannamme nykyisellään 10M€ jokivarren yrittäjille. Ja summan voisi helpostikin kymmenkertaistaa fiksulla kalastuksen sääntelyllä merellä. Itse en ole pariin vuoteen Torniolla käynyt, enkä tiedä kiinnostaako lähitulevaisuudessakaan taas käydä sillä Suomen rajan kun ylittää kokee lievänkin shokin kalakantojen tilojen suhteen. Menipä sitten länteen, pohjoiseen tai itään.

On hieman (no ei edes hieman) tekopyhää myös puhua Itämeren, tai oikeammin Pohjanlahden, lohikantojen tiloista ja nostaa Simojoki esille. Simojoki jos jokin on häpeällinen esimerkki siitä miten Suomen rajojen sisällä virtaava lohijoki ollaan raiskattu tavalla jota ei missään sivistysmaassa hyväksyttäisi. Muutama tuhat nousukasta Simojokeen ei ole joen potentiaali huomioiden juuri mitään, toki potentiaalin tuhoaa keskustan lempilapsi, turve.
Iijoelta muuten kuului juuri iloisia uutisia lohen osalta, siksikin on irvokasta ettei meillä todellisuudessa olla varmistamassa emokalojen paluuta jokiin vaan jatkamme sekakantakalastuksen kärkimaana.
Ruotsissa taas tilanne on hyvinkin toinen, lohijokia on merkittävästi enemmän ja niiden kantoja vaalitaan. Myös panostukset istutuksin ovat jotain aivan muuta kuin meillä, esimerkkinä nyt Luleå:n toiminta. Istuttaminen sinällään on toki kuin säkillä valon kantamista torppaan...

Toivottavaa toki olisi nähdä kerrankin todellista nyrkkiä pöytään -mentaliteettia keskustalaisilta ministereiltä ja ilmoittaa suoraan että peli ei vetele ja Itämeren lohen sekakantakalastus saa loppua. Tässäkin voitaisiin ottaa hieman oppia lännestä - mitäpä jos meilläkin ammattikalastajat eivät saisi ottaa rasvaevällistä lohta saaliikseen täysmääräisesti vaan saaliin tulisi olla vähintään 50% rasvaeväleikattua istutuskalaa? Tällainen sääntely olisi ihan ministerien omissa käsissä, kansallisella tasolla toteutettavissa. Olisi jotain konkreettista tekemistä korulauseiden ja tyhjien sanojen sijaan.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä asiana olisi syytä nostaa esille Suomenlahti, Kymijoen elpyvä luontainen lohikanta sekä kohtuuton meripyynti. Istutuksien tuotto on romahtanut, ja meripyynnissä Suomenlahdella jos jossain, olisi syytä kansallisella tasolla tehdä päätös ettei ammattikalastus saa kohdistua lainkaan rasvaevälliseen kalaan. Eväleikattua istutuskalaa toki voi pyytää mutta miljoonien panostukset viime vuosina Kymijoella kalaportaisiin ja kutusoraikoihin tarvitsisivat myös emokalojen määrän kasvua. Jokikalastus, ja kalastusmatkailu, Kymillä on erinomaisella mallilla. Toiminta on vastuullista ja tuottopotentiaali kalastusmatkailussa on valtava - ainoa mitä tarvittaisiin olisi halu päästää emokalat mereltä jokeen. Suomenlahden kalastuskiintiötä ei olla saatu vuosikymmeneen pyydettyä, ja pyynti kohdentuu sitä voimakkaammin luontaiseen kalaan mitä enemmän luontainen lisääntyminen paranee. Tässä jos jossain olisi mahdollisuus kansallisella sääntelyllä todella vaikuttaa. Tosin vaatisi jälleen kerran sitä todellista tahtoa.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Olipas asiapläjäys! Kiitos. Kymijoen lohesta sen verran, että Woikoskesta ei nousta Mäntyharjun reitille. Siinä on perhepatruunan sulku, eli ei kalatietä. Näitä häpeän paikkoja on Suomi täynnä. Vesirakentamisen historia on maalaisliittoa lähellä. Oli muuan Kekkonen... ja Lappi.
Itämeressä se lohi ui sinilevän keskellä. Mistä se kaikki fosfori tulee?

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Ankkapurhaan tyssää Kymin lohen nousu, ja varmaan aika pitkäänkin.
Mutta sen alapuolisille alueille kyllä sopisi aika rajusti enemmän emokaloja tuottamaan poikasia kuin mitä nykyisellään pääsee. Ja syy on yksinomaan meripyynnissä, joellakin toki pyydetään mutta rasvaevällisiä lohia (ja taimenia) ei käytännössä tapeta kuin salakalastajien toimesta aivan olemattomia määriä.

Voisihan aiheesta kirjoitella enempikin, ja joskus on tullut kirjoiteltuakin. Tuttuja juttuja, kuten Jasperillekin.

Kari Aaltonen

Eihän se kalastus kalakantaa tuhoa, vaan veden saastuttajat, jotka vuodesta toiseen kylvävät lannotteita vesiimme ja rehevöittävät ne, siihen ne kalat kyllä kuolee.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Onpa tässä asiassa joillakin vahvoja siirtomaa-Suomen kaikuja mielipiteissään. Täällä kepulandiassa kansaa terrorisoivat kepusatraapit ne vain kaivavat malmit, tuhoavat suot, patoavat joet, likaavat, tuhoavat ja saastuttavat mahtavat virrat. Siksipä ei lohi, tuo kaloista kallisarvoisin pysty/kykene nousemaan kudulle. Mutta ei, eivät kommentoijat edes ole huolissaan lohesta sinänsä, vaan siitä, että heidän huvinsa ja ilonsa, vapakalastus on vaarassa. Heille pitää saada ja riittää saalista, muusta viis!

Ja muutoin olen sitä mieltä, että turpeen poltosta on pyrittävä vähitellen eroon (nostetaan turve käytössä olevilta turvesoilta, mutta ei juuri avata uusia). Hannukaisesta en ole vahvaa mielipidettä muodostanut, mutta enpä toisaalta pidä kaivoksia suurina saatanoina, jotka tuhoavat joet, mannut ja metsät. Onhan Suomessa ja Ruotsissa paljon (enemmistö siis) vastuullista kaivostoimintaa. Sääli, että se yksi tuhosi koko teollisuushaaran maineen, mutta ei sekään aivan sellainen tuomiopäivän katastrofi tainnut sitten ollakaan.

Muuten, ei noista neuvottelutavoitteista todellakaan kannata kotimaassa huudella lyhytnäköisen poliittisen edun vuoksi. Muistakaamme 90-luvulta, miten muuan ministerimme meni höläyttämään ääneen Suomen tavoitteen markan ECU-kytkös -neuvottelutavoitteesta. Niistä neuvotteluista tuli sitten varsin lyhyet.

Toimituksen poiminnat