Teppo Säkkinen Kepulainen maailmantutkailija Lapissa ja Stadissa

Laatuoluet hyllyille kansanterveys huomioiden

Alkoholilain uudistus on ollut viikkoja solmussa hallituspuolueiden risteävien kantojen vuoksi. Keskusta tukee peruspalveluministeri Juha Rehulan esitystä, joka vapauttaa alkoholin myyntiä ravintoloissa, muttei juuri vaikuta kauppoihin. Kokoomus ja perussuomalaiset taas ajavat väljempää linjaa, jopa viinejä maitokauppoihin.

Alkoholin myynnin vapauttamista on perusteltu kotimaisen panimoteollisuuden tukemisella, Viron tuonnin kitkemisellä ja suomalaisten juomatapojen eurooppalaistamisella, kun sunnuntaipäivälliselle saisi valkkaripullon lähi-Alepasta.
 

Kukaan vastuullinen päättäjä ei voi ajaa tällaista muutosta tietämättä, että vankan kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen perusteella se nostaisi suoraan alkoholin kulutusta ja lisäisi alkoholihaittoja.

Kuten tämän viikon #alkoholityöllistää-kampanja on osoittanut, panimoteollisuuden lisäksi alkoholi työllistää Suomessa monin verroin sosiaalityöntekijöitä, työterveyslääkäreitä ja poliiseja.

Väitteelle, että alkoholin myynnin vapauttaminen itsestään jotenkin kohtuullistaisi suomalaisten juomatapoja, ei ole juuri mitään näyttöä. Suomalaisen alkoholipolitiikan vuosikymmenten pitkä linja 60-luvulta alkaen on ollut alkoholin saatavuuden vapauttaminen, ja se on johtanut joka kerta alkoholin kulutuksen kasvuun.

Ei, älä edes aloita kieltolaista. Nyt puhutaan siitä, kuinka paljon enemmän myyntiä pitäisi vapauttaa nykytilasta.

Esimerkiksi THL:n ja STM:n arvioiden mukaan viinien tuominen maitokauppoihin nostaisi alkoholikuolemien määrää vuosittain sadoilla. Se on jäävuoren huippu. Kun alkoholin kulutus kasvaa, se kasvaa kaikissa ryhmissä. Alkoholin haittavaikutuksista 70-80 % koskettaa muita kuin suurkuluttajia, esimerkiksi sairauspoissaoloina töistä.

Siksi suosittu väite, että kohtuukäyttäjiä kiusataan harvojen suurjuomareiden vuoksi, on puppua.

Entä se Viron tuonti? On täysin eri asia tehdä matka Tallinnan lautalle kuin kipaista kotisohvalta viereisen korttelin lähikauppaan. Kioskien, kauppojen ja huoltoasemien verkosto on yli 5000 myyntipistettä, kun Alkoja on noin 350. Puntarissa on oltava myös Alkon asema – jos alkoholilitrojen ohimyynti kasvaa liikaa, EU:n komissio voi kumota Alkon monopoliaseman. Tällöin viinien lisäksi maitokauppoihin tulisivat väkevät.
 

Ymmärrän silti hyvin pienpanimoiden tuskan. Suomessa pienpanimoiden määrä on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa ja alalla on hyvä pöhinä. Jos jollakin, niin kotimaisilla, laadukkaista raaka-aineista huolella tehdyillä alkoholituotteilla on mahdollisuus edistää positiivista alkoholikulttuuria.

On totta, että vähittäiskaupan 4,7 tilavuusprosentin myyntiraja on keinotekoinen, ja että se pitää monet ruokajuomaksi sopivat laatuoluet pois kaupan hyllyiltä. Tilavuusprosentin nostaminen jo 5,5:een avaisi kauppojen ovet monille pienpainomotuotteille.

Paikallispanimon IPA:n lisäksi hyllyille tulisivat kuitenkin yhtä lailla perinteisten bulkkimerkkien korkeavolttisemmat tuotteet. Vaarana on, että keppanan sijaan lähikaupasta kannettaisiin sixpackeja ja mäyräkoiria nelosolutta. Tämä nostaisi viivasuoraan puhtaan alkoholin kulutusta, vaikka olutta kitattaisiin entiseen tapaan.
 

Alkoholilain solmun avaaminen vaatii kompromissin, joka nojaa tutkittuun tietoon ja huomioi sekä kansanterveyden että elinkeinon näkökulman. On löydettävä ratkaisuja, jotka työllistävät enemmän panimoyrittäjiä ja ravintoloitsijoita kuin lastensuojelua ja eläkekassaa.

Toistaiseksi paras ehdotus vähittäiskaupan osalta on sallia vahvojen olueiden myynti, mutta pykälää kovemmalla verokohtelulla. Tätä ovat tahoillaan esittäneet keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ja vihreiden kansanedustaja Touko Aalto.

Tällöin avattaisiin kaupan hyllyt laajemmalle tarjonnalle panimotuotteita, mutta estettäisiin kulutuksen valtavirran siirtyminen keskioluesta kovempiin voltteihin. Hinta on saatavuuden lisäksi yksi tehokkaimpia tapoja vaikuttaa alkoholin kulutukseen isossa mittakaavassa. Laatutietoinen kuluttaja voisi silti valita ruokaoluensa nykyistä kattavammasta valikoimasta.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

No kyllä meitä suomalaisia pitää holhota, totta kai. Olen käynyt jonkun kerran Espanjassa ja Turkissa. Kivoja paikkoja suomalaisenkin lomailla ja nähdä, että on maita, joissa ei ihmistä holhota. Voit ostaa ruokakaupoista ja vaikka pienistä katutason kioskeista alkoholia ihan vapaasti ja vieläpä edullisesti. Mutta eihän tuo tuollainen meille sovi, eihän?

Käyttäjän MarkkuJohannesLikitalo kuva
Markku Likitalo

Miksi pitäisi mennä viroon asti? Ei tarvitse vaivautua edes lähimpään myymälään jos tilaa netistä kotiovelle.
On juomia jotka on tarkoitettu kännäämiseen, eli halpa kalja ja viina. Sitten on se parempi tavara jossa on yleensä enemmän alkoholia jota siemaillaan vähemmän nautiskellen. Nyt tätä dokauskamaa pitäisi suosia nostamalla laadukkaitten tuotteiden hintoja alkoholin määrän takia. Varmasti suomalaiset tällä tavoin vähentää ryyppäämistä. Tämä on ainoastaan kansan kyykyttämistä, kyllä aikuinen ihminen on vastuussa aivan itse itsestään.
Pitäisikö siis jo nyt sietämättömön kalliit laatuoluet, viski ja konjakit olla vielä kalliimpia jotta lidlissä voitaisiin myydä keskaria vielä alle 82 sentin?!?
Voisi tehdä mielummin niin, että jos nyt oluista puhutaan, voisi ottaa huomioon myös juoman laadun. Halpa kura saisi olla kalliimpaa ja laatu halvempaa koska se muutenkin maksaa turhan paljon ilman ylisuurta verotustakin

Antti Jokela

Addiktioita on tutkittu oikein tieteellisestikin. On ilmennyt, että addiktio onkin seuraus eikä syy, kuten tutkija Bruce K. Alexander kertoo:

    "Contrary to the official view, addiction is not exclusively, or even primarily, a drug problem. People can be addicted to virtually anything. Most severe addictions are to habits and pursuits other than drugs.

    Contrary to the official view, addiction is not an isolated problem, but part of a larger complex of problems. Concurrent disorders are the rule, not the exception."

http://www.brucekalexander.com/articles-speeches/d...

Klassinen tutkimus nimeltään Rat Park paljasti, että rotat eivät addiktoituneetkaan, kun niiden häkistä tehtiin niille kotoisa ja virikkeellinen, vaikka aiemmissa tutkimuksissa niin oli käynyt aina.

http://www.brucekalexander.com/articles-speeches/2...

On tunnettua, että alkoholismi on paha ongelma Pohjois-Amerikan intiaanien parissa. Kuitenkin monet intiaaniheimot käyttivät alkoholia vuosisatojen ajan ilman mitään todisteita laajamittaisesta addiktiosta.

Antropologi Colin Samsonin mukaan Quebecin innut tutustuivat alkoholiin 1700-luvulla. Turkiskauppiaat koettivat aktiivisesti addiktoida heitä saadakseen heidät työskentelemään itselleen viskipalkalla. Se ei kuitenkaan onnistunut. Antropologien mukaan alkoholia käytettiin lähinnä osana uskonnollisia seremonioita ja kiitosuhrina hengille. Ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa nykyisessä mittakaavassa alkoivat vasta 1960-luvun tienoilla, kun Innut siirrettiin pois omalta maaltaan ja pakotettiin luopumaan elintavastaan. Heistä tuli riippuvaisia Kanadan hallituksesta, ja he menettivät kulttuurinsa ja merkityksensä kansana.

Tämä kaava toistuu jokaisen Pohjois-Amerikan intiaaniheimon, Uuden-Seelannin maorien, Australian aboriginaalien ja Skandinavian ja Venäjän saamelaisten parissa. Kaikilla kansoilla on ollut kosolti tilaisuuksia addikoitua johonkin päihteeseen, mutta laajamittaiset ongelmat alkavat vasta kun yhteisöt tuhotaan ja ihmiset revitään juuriltaan.

Addiktiot näyttävät siis olevan nisäkkäiden tapa sopeutua juurettomuuteen, elämään vailla oman sosiaalisen ryhmän lohtua. Siksi kaikki eivät addiktoidu yrittämälläkään. Toiset taas addiktoituvat joka tapauksessa ja, jos onnistumme rajoittamaan alkoholiaddiktiota, niin todennäköisesti ongelma putkahtaa esiin toisen addiktion muodossa. Suo siellä, vetelä täällä ellei juurisyihin ole ratkaisua.

Toimituksen poiminnat