Teppo Säkkinen Kepulainen maailmantutkailija Lapissa ja Stadissa

Nato-optio, turvatakuut ja Suomi – analyysi

  • The Economist -lehden näkemys Nato-optiosta.
    The Economist -lehden näkemys Nato-optiosta.

Kun presidentti Mauno Koivistolta kysyttiin kerran Moskovassa, mikä on yhdellä sanalla kuvattuna Suomen idea, hän vastasi: ”selviytyä”. Historiallisessa tarkastelussa kiteytys on mestarillinen: Suomi on olemassaolonsa ajan pyrkinyt aina asemoitumaan muuttuvaan maailmantilanteeseen niin, että pystyy turvaamaan oman koskemattomuutensa, itsemääräämisoikeutensa ja yhteiskuntajärjestelmänsä kaikin keinoin.

Siten Suomen linja ei tarkoita turvallisuuspoliittisten ratkaisujen betonointia, vaan niiden tarkastelua ja hienosäätämistä aina, kun maailma ympärillä kuohuu. Tämä on minusta myös Paasikivi-Kekkosen –linjan ydin, jos sellaiseen halutaan vedota. Suomen aseman määrittelyn avainsana on liikkumavara. Siksi myös NATO-keskustelu on tervetullut, kun Euroopan turvallisuustilanne viimeisen puolen vuoden aikana on merkittävästi muuttunut.

Tässä analyysissa keskityn Natoon nimenomaisesti sotilasliittona, Suomen puolustuksen ja turvallisuuden kannalta. ’Nato on läntinen arvoyhteisö’ kuulostaa mukavan lämpimältä ja pörröiseltä, mutta Suomen ei tarvitse todistaa olevansa avoin, vapaa demokratia liittymällä sotilasliittoon. Koetan perustella, miksi:  

1) Suomen ei pidä nyt eikä lähitulevaisuudessa hakea Nato-jäsenyyttä

2) Suomen pitää kuitenkin varata mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä, siis Nato-optio

 

Nato-yhteistyön merkitys ja NATO-option olemassaolo

Keskusta päätti puoluekokouksessaan kesäkuussa kielteisen NATO-kannan lisäksi, että ”Suomen on viisasta toimia omissa ratkaisuissaan siten, että liittoutuminen on mahdollista, jos valtiojohto ja kansa päätyvät uuteen perusratkaisuun.” Käytännössä kirjaus tarkoittaa Nato-optiota. Puoluekokouspuheessaan Juha Sipilä vetosi option tuomaan liikkumavaraan.

NATO-option käsite on kuitenkin saanut paljon arvostelua osakseen. Puolustusministeri Carl Haglund on ampunut koko Nato-option olemassaolon alas. Hänen mukaansa ’meillä ei ole sellaista kultaista VIP-korttia,’ jota voitaisiin väläyttää kriisin uhatessa. Myös pääministeri Stubb totesi voitavan ’mielestäni lopettaa puheen Nato-optiosta. Joko haetaan jäsenyyttä tai sitten ei.”

Presidentti Niinistö on Suomen Nato-optiosta pitänyt kiinni. Suurlähettiläspäivillä elokuussa 2013 Niinistö totesi Suomen istuvan aidalla:

Nykyistä Nato-linjaamme – johon kuuluu tiivis Nato-yhteistyö ja myös mahdollisuus hakea jäsenyyttä – kohtaan tunnetaan usein kahtalaista tyytymättömyyttä. Se nähdään aidalla istumisena. -- Minusta taas aidan päällä on aika hyvä olla. -- Meillä on toimintavapautta, valinnanmahdollisuuksia sekä tilaa nähdä ja toimia eri suuntiin.

Suomen hallitusohjelmissa ja turvallisuusselonteoissa Nato-optio muodossa tai toisessa on ollut vuodesta 1995. On totta, että kansainvälisesti tunnustettua Nato-optiota ei ole olemassa. Ei ole mitään sellaista sopimusta Suomen ja Nato-maiden välillä, joka takaisi että jäsenyys on plakkarissa jos vain niin päätämme. Nato-optio on Suomen sisäisen keskustelun käsite ja tuote.  

Mutta ei ole myöskään salaisuus, että Suomi ja Ruotsi ovat liittouman piirissä toivotuimmat uudet jäsenet. Jonossa olevat Georgia tai Balkanin maat toisivat mukanaan huomattavasti heikompitasoisen oman puolustuksen, epävakaamman yhteiskunnan ja jännitteisemmät naapurisuhteet.

Suomi on Ruotsin lailla ollut vuodesta 1994 Naton aktiivinen rauhankumppani ja osallistunut sekä Kosovon että Afganistanin NATO-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin että tuoreimpana Islannin ilmavalvontaan. Suomen puolustusbudjetti on täysin vertailukelpoinen useimpien jäsenmaiden kanssa, ja asejärjestelmien NATO-yhteensopivuus on jopa parempi kuin monilla täysillä jäsenmailla. 

Tähän peilaten Suomi ei ole NATO:n luoman laajemman turvallisuuden vapaamatkustaja, vaan osallistuu oman linjansa mukaisesti. Suomelle rauhankumppanuus ja yhteensopivuus ovat välttämättömiä edellytyksiä toimivalle pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle (NORDEFCO) Norjan, Tanskan ja Islannin jäsenyyden vuoksi.

Rauhankumppanuus ei takaa sotilaallista apua kriisitilanteissa eikä sen varaan pidä tuudittautua. Tämän NATO:n väistyvä pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen totesi hyvin selväsanaisesti Ruotsin puolustusministerille. Siksi rauhankumppanuuden käytännön hyöty Suomen puolustuskyvylle tulee lähinnä puolustusvoimien toimintakyvyn ja osaamisen kehittämisestä tarkoituksenmukaisissa yhteisharjoituksissa ja kansainvälisissä operaatioissa.

Tältä pohjalta täysi jäsenyys Suomen niin halutessa olisi huomattavasti nopeampi prosessi kuin nyt jonossa olevilla hakijamailla. Vuonna 2008 USA:n entinen NATO-suurlähettiläs Robert Hunter arvioi likeisen kumppanin liittymisen vaativan arviolta vuoden, ja tällä hän tarkoitti lähinnä itä-eurooppalaisia maita. Vast’ikään Naton neuvoston alle koottu nuorten vaikuttajien ryhmä ehdotti, että liittouman pitäisi esittää Suomelle ja Ruotsille jäsenyyttä ohituskaistaa pitkin. Esityksestä käytiin myös mielenkiintoinen twitter-keskustelu.

Suomi olisi siis liittoumassa tervetullut vahvistus ja teknisesti valmis, mutta mitään takeita jäsenyydestä ei ole. Se riski on otettava, mikäli Suomi laskee option varaan ja luotettava siihen, että korkea tekninen valmius ja tiivis rauhankumppanuus tekevät tarvittaessa hausta onnistuneen.

NATO-optio on siis ennen kaikkea Suomen yksipuolinen ilmoitus länteen ja itään, että varaamme mahdollisuuden hakea NATO-jäsenyyttä, mikäli turvallisuusympäristömme muuttuu vahvistuu. Tällaisen ilmoituksen tekeminen on suvereenin valtion oikeus, ja osa Suomen liikkumavaran vaalimista.

Miksi sitten NATO-jäsenyyttä ei pitäisi hakea saman tien?

 

Turvatakuut

NATO:n jäsenenä Suomi saisi perussopimuksen 5. artiklan mukaiset turvatakuut. Artikla on niin sanottu musketööriperiaate: kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta. Suomi siis osaltaan takaisi muiden jäsenmaiden turvallisuuden.

Turvatakuisiin on koko liittouman historiassa vedottu kerran, syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen. Usein mainitaan Nato-jäsenyyden vievän meidät osaksi Yhdysvaltain sotatoimia, Irakin ja Afganistanin kaltaisia sotia, mutta on kyse muustakin. NATO:n kuuluisan 5. artiklan lisäksi olennainen on 4. artikla, joka antaa kullekin jäsenmaalle oikeuden kutsua liittouman neuvosto koolle, mikäli maa kokee itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Esimerkiksi Puola vetosi maaliskuussa Liettuan tukemana Ukrainan kriisin vuoksi 4. artiklaan.

Eniten 4. artiklaan on kuitenkin vedonnut Turkki. Vuonna 2012 maa kutsui neuvoston koolle kaksi kertaa Syyrian sodan vuoksi. Tämän vuoden kesäkuussa NATO-maiden lähettiläät kokoontuivat Turkin pyynnöstä maan huolestuttua ISIS-järjestön islamistien etenemisestä Irakissa. Kokouksen yhteydessä pääsihteeri Rasmussen vakuutti NATO:n olevan yhä itsevaltaisemmin käyttäytyvän pääministeri Erdoganin Turkin turvana.

Epävakaat Syyria ja Irak – ja Iran - ovat Turkin rajanaapureita, ja Naton jäsenenä näistä kohdistuva uhka Ankaraan koskettaisi myös Suomea. Entä onko Suomi osaltaan valmis takaamaan Venäjän kanssa erittäin ristiriitaiset välit omaavien Georgian, Moldovan ja kenties myös Ukrainan turvallisuuden, jos maat aikanaan Natoon liittyvät? Ronald Reaganin entinen neuvonantaja ja nykyinen tutkija Doug Bandow esitti Forbes-lehdessä muutamia melko kyynisiä arvioita liittouman laajenemisesta ja turvatakuiden pitävyydestä.

"--Alliances risk passing decisions for war and peace to small, unstable client states. -- NATO is a military alliance, not a social club.  Sometimes countries are called to make good their promises to go to war.  Governments shouldn’t make security guarantees if they aren’t prepared to back up their word."

Bandowin näkemys edustaa Yhdysvaltain sisällä toista ulkopolitiikan koulukuntaa kuin nykyinen hallinto, joka kannattaa NATO:n laajentumista. Silti hänen esittämänsä, joskin puhtaasti USA:n edusta lähtevät, arviot ovat pohtimisen arvoisia meilläkin. Suomen saamien turvatakuiden kääntöpuoli on, että osaltamme takaamme toisten turvallisuuden. Liitämme itsemme osaksi sotilaallisten intressien vyyhteä, joista harvalla on tekemistä Suomen turvallisuuden kanssa.   

Entä mitä turvatakuiden varmistaminen vaatii? Lähimaista Viro ei jätä 5. artiklaa musteen varaan, vaan osallistuu uutterasti kovimpiinkin operaatioihin varmistaakseen tuen omalla hädän hetkellä. Useat Natoon juuri liittyneet tai liittymisprosessissa olleet Itä-Euroopan maat osallistuivat Irakin operaatioon vahvistaakseen suhdettaan Yhdysvaltoihin ja asemaansa liittoumassa, vaikka kyseessä ei ollut NATO-operaatio.

Vaikka päätösvalta osallistumisesta on jäsenmailla, Suomikaan ei välttyisi liittouman jäsenenä paineelta olla mukana siellä, missä tapahtuu. Esimakua tästä antoi se, miten vuonna 2011 silloinen ulkoministeri Stubb katui Suomen jättäytymistä NATO:n Libya-operaatiosta. Hänen mukaansa poisjäänti heikensi Suomen ulkopoliittista profiilia ja jäi siksi kutsumatta Pariisin Libya-kokoukseen.

Ex-pääministeri Matti Vanhanen muotoili tuon paineen Paasikivi-seuran puheessaan näin: ”Nato-jäsenenä -- meidän olisi valmistauduttava yhteiseen päätöksentekoon meistä kaukana olevien kriisien ratkaisemiseksi. Ylläpitääksemme solidaarisuutta meitä kohtaan, uskon, että meidän olisi oltava Irakin ja Afganistanin kaltaisissa sotilasoperaatioissa riippumatta siitä ovatko ne Naton vai halullisten koalitioiden järjestämiä.”

Liittouman ulkopuolella Suomella on täysi vapaus jättäytyä pois sotilaallisista operaatioista niin valitessamme. Voimme osoittaa sitoutumisemme kansainväliseen yhteisön ponnisteluihin myös siviilioperaatioissa, rauhanvälityksessä, humanitäärisessa avussa ja kehitysyhteistyössä.

 

Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden strateginen merkitys

Suomen NATO-keskustelu keskittyy ennen kaikkea oman puolustuksen vahvistamiseen. Amerikkalaisen Foreign Policy – lehden artikkeli "Nordic NATO" näkee Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyydellä maiden turvallisuutta laajempia geopoliittisia tavoitteita:

"Sweden and Finland’s [membership] would finally allow NATO to treat the entire Arctic-Nordic-Baltic region as one integrated military-strategic area for defense planning and logistical purposes, which would make the alliance much more able to defend Estonia, Latvia, and Lithuania against Russia. –

For Russia, the loss of Sweden and Finland to NATO would represent a serious geostrategic blow -- It would place NATO forces within arm’s length of Russia’s strategic nuclear submarine bases located on the Kola Peninsula. It would also turn the Baltic Sea into a NATO lake, one through which much of Russia’s vital trade and energy exports would have to transit."

Kirjoittaja siis näkee Naton laajentumisen asettavan Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän pihtiotteeseen. Tähän peilaten Venäjän valtio-omisteisen kansainvälisen uutistoimisto RIA Novostin näkemys NATO:n laajentumisesta pohjoisessa ei ole yllättävä. Sen mukaan Suomen ja Ruotsin jäsenyys tarkoittaisi käytännössä lännen sotilassulkua Bosporinsalmelta Jäämerelle.

”Finland's and Sweden's -- movement towards full membership in the U.S.-led bloc would solidify Western military control of Russia's northwest environs. American warships and submarines would thus be provided freer rein in the Baltic, Barents, North and Norwegian Seas and that part of the Arctic Ocean –

Finland has a 1,200-kilometer border with Russia and coastlines on or near three seas: the Baltic, Barents and Norwegian. Moving U.S. and NATO military forces into place along the land border and in the above seas would, in addition to analogous plans for Ukraine and Georgia, in effect consolidate the Western military blockade of the entire western frontier of Russia, from the Arctic Ocean to the Black Sea and the Caucasus.”

Foreign Affairsin ja RIA Novostin arviot Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden strategisesta merkityksestä Pohjois-Euroopassa ovat hätkähdyttävän samanlaiset, vaikka arviot tulevat vastapuolilta. Myös tämä laajempi vaikutus pitäisi arvioida Suomessa avoimesti. Se liittyy olennaisesti siihen, kuinka vahva määräysvalta Suomella olisi liittoumassa omasta maa- ja merialueestaan sekä ilmatilasta. Ei ole myöskään merkityksetöntä, millaisia odotuksia Suomen jäsenyydelle asetetaan Yhdysvalloissa, joka on edelleen liittouman johtava mahti. 

On selvää, että Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto pitää Suomen NATO-jäsenyyttä uhkana. Pitääkö Suomen myötäillä Venäjän strategisia tarpeita omissa puolustusvalinnoissaan? Ei. Me teemme päätöksemme itse ja omista puolustustarpeistamme lähtien. Mutta: Vaikuttaisiko Suomen Nato-jäsenyys Suomeen kohdistuvaan suoraan sotilaallisen uhkaan ja vahvistaisiko se jännitteitä ja vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa?

Minun arvioni mukaan kyllä, ja se on painava argumentti NATO-keskustelussa. Venäjän vastareaktio ei ole merkityksetön Suomen ja Euroopan vakaudelle. Tai kuten presidentti Niinistö totesi toukokuussa, "Suomen pitää koittaa hahmottaa, miltä tällainen kehitys venäläisten silmissä näyttäisi ja mitä he sen jälkeen tekisivät."

Tämän hahmottaminen ei ole uussuomettumista, vaan kylmäpäistä harkintaa ja osa vaihtoehtojen punnintaa. Suomen etu ei ole edistää vastakkainasettelua Euroopassa ja vieläpä asettua sen etulinjaksi. Presidenttiä lainaten, Naton jäsenenä Suomi olisi puolet liittouman maarajasta Venäjän kanssa. Tältä pohjalta Suomen Nato-jäsenyys nyt tai lähitulevaisuudessa ei olisi minusta viisasta.

Joku voi toki kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä periaatteellisesta halusta vastustaa Venäjän valtapyrkimyksiä, tukea Baltian veljeskansoja tai pelastaa entisiä Neuvostoliiton alusmaita Moskovan vaikutuspiiristä. Silloin toivon, että tämä peruste sanotaan ääneen, koska se merkitsisi täysin uudenlaista suuntaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Itse uskon, että Eurooppa tarvitsee myös maita, jotka eivät polta suhteitaan Venäjään.

Vielä kymmenen vuotta sitten Ulkopoliittisen instituutin tutkijat suosittelivat Suomen liittymistä uutena Venäjä-suhteiden vaalimisen välineenä ja Venäjän etuna – Suomen jäsenyys osoittaisi ’Naton luonteen muuttumisen kohti järjestöä, joka ei ole suuntautunut Venäjää vastaan.’ Nyt, NATO:n jäädytettyä kumppanuuden ja välien kiristyessä tämä argumentti tuskin pätee.

 

Milloin ja miten NATO-optio sitten pitäisi lunastaa?

Koetin siis aiemmin perustella, miten Suomella on omaan ilmoitukseensa perustuva NATO-optio ja miksi Suomen ei minusta nyt eikä lähitulevaisuudessa pidä hakea liittouman jäsenyyttä. Johdonmukainen kysymys on, milloin jäsenyyden hakeminen sitten tulisi ajankohtaiseksi?

NATO-jäsenyyden vertaaminen palovakuutukseen on toki osuva. ’Ethän soita vakuutusyhtiöönkään vasta, kun talo on tulessa’, sanotaan. Mutta kansainvälisissä suhteissa tulipalot eivät syty päivässä kun kotoa lähtiessä silitysraudan johto jää seinään.

Vaikka Krimin miehitys tapahtui varoittamatta ja erittäin nopeasti, on Ukrainan ja Venäjän ongelmallisilla suhteilla pitkä ja tunnettu historia (mikä ei luonnollisesti oikeuta suvereenin valtion horjuttamista). Sama koskee esimerkiksi Moldovaa ja Georgiaa, joihin Moskova myös kohdistaa painetta. Vihreitä aseistettuja miehiä ja ’paikallisia turvajoukkoja’ tuskin alkaisi ilmestyä Suomenlahden rannikolle tai Lapin erämaihin ennen pitkään jatkunutta ja näkyvää suhteiden rapautumista ja retoriikan koventumista.

Minulle kyse on vaakakupista. Oman itsenäisen puolustuksen tavoite ei ole torjua hyökkääjä vuosien poterotaisteluissa vaan hinnoitella hyökkäys mahdollisimman kalliiksi ja siten ehkäistä aikeet, tai pahimmassa tapauksessa jarruttaa tarpeeksi, että diplomatialla saadaan tuloksia. Ex-pääministeriä lainaten:

Pääluottamus tällaisessa ajattelussa perustuu viisaaseen politiikkaan, jonka tukena on uskottava puolustus, jonka kyvyt tekevät hyökkäystä suunnittelevalle laskun kalliimmaksi kuin hyökkäyksestä saatava voitto on. Sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävä useimpien maiden kohdalla on hankkia aikaa politiikalle.”

Ottaen tämä lähtötilanteeksi, muotoilisin yhden ehdon näin: Suomen on haettava NATO-jäsenyyttä, jos:

  • Suomeen kohdistuu arviomme mukaan sellainen uhka, jota torjumaan oman itsenäisen puolustuskykymme tuoma pelotevaikutus ei riitä JA tämä koettu uhka ylittää ne kielteiset vaikutukset, joita NATO-jäsenyydellä olisi.

Tällaisessa arvion jälkeen Suomen valtiojohdon pitäisi tehdä selkeä ja perusteltu esitys jäsenyyden hakemisesta ja laittaa oma johtajuutensa peliin sen puolesta. Poliitikot, sotilaat ja tutkijat voivat näyttää tietä, mutta me emme elä teknokratiassa. Suomen kaltaisessa vapaassa ja avoimessa demokratiassa on voitava luottaa siihen, että kansalaiset pystyvät kannan muodostamaan myös liittoutumisen kaltaiseen kysymykseen.

Siksi hakemisen ehtona pitäisi olla myös kansanäänestys. Kun kyseessä on itsemme sitominen yhteisiin sotilaallisiin intresseihin - ja vielä erityisesti kun meillä on yleinen asevelvollisuus, jolloin sitoumus voi koskettaa suomalaisia hyvin henkilökohtaisesti - on tärkeää että kansalaiset ratkaisun laajasti hyväksyvät. NATO-jäsenyyden edellyttämistä muutoksista perustuslakiin on kirjoittanut some-upseeri James Mashiri.

Nato-option uskottavuutta voisi vahvistaa, että meillä olisi pöytälaatikossa muotoiltuna selkeä menettely sen toimeenpanemiseksi. Kuitenkin option olemassaololla on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä ja liikkumatilaa varaava vaikutus. Se on viesti maailmalle siitä, että Suomi ei lukitse vaihtoehtojaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja että arvioimme jatkuvasti omaa asemaamme. Tuskin on myöskään Venäjän etu puskea omilla toimillaan Suomea kohti Natoa. Tältä kannalta myöskään optiosta luopuminen ei ole viisasta.

 

Lopuksi – 3 pointtia

Minusta on tervettä, että Suomessa keskustellaan eri puolustusratkaisuista, erityisesti vaalien alla. En ymmärrä ajattelua, että on hyviä tai huonoja hetkiä tätä keskustelua käydä. Siihen pitää myös osallistua poliittisten johtajien, sillä heillä on asemansa puolesta laajemmin tietoa käytettävissään harkinnan tueksi.

Mutta yhden rajauksen teen: Suomen pääministerin on oltava maailmalla edustaessaan eduskunnan ja hallituksen linjalla, ei omalla asiallaan – toisin kuin pääministeri Stubb täällä, täällä, täällä ja täällä. Kansainvälinen media tuskin on oikea foorumi kampanjoida Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. Kotimaassa puoluejohtaja Stubb esittäköön kantansa vapaasti kuten on tähänkin asti tehnyt.

Keskustelun soisi myös johtavan johonkin: toivottavasti se selkeyttää kevään vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen turvallisuuspoliittista linjaa ja antaa sille laajan tuen.

Tässä blogauksessa käsittelin Nato-jäsenyyttä Suomen strategisen aseman ja turvatakuiden näkökulmasta. Ne ovat minusta tärkeimmät ulottuvuudet, mutta muita voivat olla esimerkiksi kustannukset, kyberturvallisuus, kansainvälinen asema, tiedustelu ja tietosuoja, terrorismi tai muut turvallisuusuhat. Suomen turvallisuus ei myöskään riipu yksin NATO-kysymyksestä, vaan laajemmin puolustuskyvystä ja vaikkapa energiapolitiikasta.  

Oma suhtautumiseni Suomen Nato-jäsenyyteen on kehittynyt tiedon ja vuosien karttuessa idealistisen kielteisestä pragmaattisen kriittiseksi. Suomen kannalta ainoat värivaihtoehdot eivät ole musta ja valkoinen. Kantani tiivistän kolmeen pointtiin:

1. Aktiivinen NATO-rauhankumppanuus on myönteinen asia: se tukee Suomen itsenäisen puolustuskyvyn kehittämistä ja on sujuvan pohjoismaisen yhteistyön edellytys. Suomi osallistuu NATO-operaatioihin harkintansa mukaan ja voi myös jättäytyä niiden ulkopuolelle. Suomi vaalii toimivia kahdenvälisiä suhteita Venäjään

2. Suomen ei pidä hakea NATO:n jäsenyyttä nyt eikä lähitulevaisuudessa. Jäsenyys vahvistaisi jännitteitä Pohjois-Euroopassa ja sitoisi meidät sellaisiin sotilaallisiin intresseihin, joilla ei ole tekemistä Suomen turvallisuuden kanssa. Suomi ylläpitää yhteistyössä EU-maiden, NATO:n ja Pohjoismaiden kanssa riittävän vahvaa itsenäistä puolustuskykyä.

3. Suomi varaa mahdollisuuden hakea NATO-jäsenyyttä, mikäli Suomen turvallisuusympäristö muuttuu ratkaisevasti. Tämä on Suomen yksipuolinen ilmoitus sekä länteen että itään. Option luotettavuutta vahvistaa puolustusvoimien NATO-yhteensopivuus, yhteisharjoitukset ja aktiivinen rauhankumppanuus. NATO-jäsenyyden hakeminen on kolmen lukon; valtiojohdon, eduskunnan ja kansan tuen takana.

 

P.S. Minusta paras suunta Suomen puolustuskyvyn kehittämiselle on tiiviimpi yhteistyö Ruotsin kanssa. Sen maiden puolustusministerit ovat jo potkaisseet hyvin liikkeelle. 

P.P.S. Muutamia kansainvälisiä näkökulmia Suomen NATO-jäsenyyteen: 

Atlantic Community Opinion: Should Finland Join NATO?

Carnegie Europe: Finland Next for NATO? 

World Politics Review: Amid Ukraine Crisis, Finland & Sweden Face Increased Pressure to Join NATO

Russia Direct: Will Ukraine Crisis Bring Finland to NATO 

Defence News: Finland, Sweden Mull NATO Option

Defense One: NATO Expansion Will Put Russia in it's Place

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

On täysin turhaa kirjoitella NATO-optioista. Tosiasia on, että NATO-juna meni jo joskus Halosen hallituskauden alkuvuosina.
Pelleilemällä NATO-optiolla petämme vain itseämme.
Muista v. 1939.
Tai jos et muista, lue vähän historiaa.
Sverige har alltid kämpat till det sista finska soldaten.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Juna ei mennyt. Jokainen voi päätellä parin päivän takaisesta Bruce Oreckin haastattelusta, että Suomen jäsenyys hyväksyttäisiin viivana, jos hakemus tehtäisiin.

Säkkisen kauniisti ja vähän uuvuttavasti fraseeraama virallinen strategiamme voi tietenkin kätkeä tosiasiallisen jäsenyyden isäntämaatukisopimuksen muodossa. Sekin käy.

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela

Asiallista pohdintaa. Suomen aseman hankaluuden näkee jo nyt, kun EU on päättänyt pakotteista Venäjää vastaan ja osa suomalaisista tälläkin forumilla näyttää yrittävän löytää keinoa saada Suomi näiden pakotteiden ulkopuolelle. Tulee mieleen kulunut lausahdus siitä "miten ollaan vain vähän raskaana". NATO-jäsenenä Suomi saa järjestön sotilaallisen turvan, mutta maan oma liikkumavara kapenee entisestä.

Sinänsä tässä pitkään jatkuneessa soutamisessa ja huopaamisessa ei ole mitään uutta. Sitä on helppo verrata vaikka Suomen varhaisvuosien reunavaltioyhteistyöhön, mistä Suomi irtautui maan johdon arvioitua olevansa enemmän "antajan kuin saajan osassa" ts. pelkäsi joutuvansa sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan muiden liiton osapuolien vuoksi, mutta jäävänsä vaille toivottua/riitävää tukea omissa kiistoissaan.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Miksi sitten muut maat saivat tahtonsa läpi pakoitteiden laajuudesta, mutta meidän piti hyväksyä kaikki mukisematta? Natomaa Ranskalla on tälläkin hetkellä menossa laivastoyhteistyötä Venäjän kanssa Mistral-luokan laivoista, mutta heidän vaatimuksestaan, ne rajattiin ulkopuolelle. Halutessamme olisimme voineet rajata meidän ydintoiminnat pois pakotelistalta, mutta sitä ei tehty. Kataisen/Stubbin hallitus on täysin epäonnistunut huolehtimaan oman maan asoista, kun se haluaa vetää yhtäköyttä Saksan kanssa, jolla on kuitenkin aivan erillaiset intressit, mitä meillä on.

Mitä tulee yhteistyöhön baltianmaiden kanssa, niin syvintä yhteistyö oli Viron kanssa kuin muiden. Suomi ja Viro suunnittelivat Itämeren sulkua joko suurella kettingillä tai linnoittamalla. Ajatus varmaan haudattiin vasta talvisodan alla.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Sukellusvene verkko toteutui Naissaaresta Mäkiluotoon, mutta vasta saksalaisten kanssa.

Se oli erittäin merkittävä Suomen puolustuksessa Stalinia vastaan.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #6

Totta, NL:n sukellusveneet eivät päässeet Suomenlahden pohjukasta minnekkään, ennen rauhansopimusta. Siksi Suomenlahden pohjoisrannan hallinta oli heille tärkeää. Harmi heille, että Viron puolella Sinimäessä virolaiset ja saksalaiset panivat neuvostoarmeijalle hanttiin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Katon korjaaminen. Poudalla ei tartte ja sateella ei viitti.

Puolueen valitseminen. Hallitus on epäluotettava, mutta eipä oppositiokaan vakuuta.

Hakeutuminen Natoon. Normaalitilanteessa ei tule ajatelleeksi ja kriisissä ei uskalla.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

"Puolueen valitseminen. Hallitus on epäluotettava, mutta eipä oppositiokaan vakuuta."

Vaihdetaanko hallitus vai vaihdetaanko kansa ?

Jokuhan uskalsi v. 1939.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

http://www.nato.int/cps/en/natolive/official_texts...

Mikä tuossa on ristiriidassa Suomen valtiosopimusten kanssa? Ei mikään.

Vuoden 1992 sopimushan on hieno ja voisi melkein riittää turvatakuuksi sinänsä. 2000-luku on kuitenkin osoittanut, että Putinin Venäjä ei käytännössä muista Jeltsinin Venäjän sopimusten olemassaoloakaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

No, "ei muista" on kauniimmin sanottu kuin "ei osaa lukea". Legendaarisen Jorma Jaakkolan harhoista huolimatta: Jokainen voi lukea Maastrichtin ja Lissabonin sopimukset samoin kuin voimassaolevat sopimukset Venäjän kanssa. Ristiriitaa ei ole. Eikä olisi muuten North Atlantic Treatynkaan kanssa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Itse kyllä ymmärsin kenraali Makarovin puheesta sen, että Venäjä haluaisi tarvittaessa perustaa Suomen ja Pohjois-Ruotsin alueellen ohjustorjuntavyöhykkeen. Josatain syystä hän ei esittänyt samaa Norjan alueelle.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Hyvä, että vihdoin nostit esille em. Makarovin puheen. Siinä nimittäin riittää analysoitavaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Rasmussen vakuutti NATO:n olevan yhä itsevaltaisemmin käyttäytyvän pääministeri Erdoganin Turkin turvana"

Nato tukee jäsenmaataan Turkkia riippumatta Erdoganista.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Aivan hyvää pohdintaa. Erikoista on, että juuri Suomen jäsenyys olisi se, joka taittaisi kamelin selän ja saisi kaikki kauheudet tapahtumaan. Nato ei kuitenkaan ole suunitellut hyökkäystä venäjälle ja suomikaan ei sitä tee. Tosin Nato yllätettiin tähän Ukrainan kriisiin vähän housut kintuissa. Jokainen Nato maa Usaa lukuunottamatta on pinentänyt armeijoidensa kokoa ja myynyt ylijäämä kalustoa, jota suomikin on hyödyntänyt. Tietenkin meillä on tämä foliohattu putinisti joukko, joka toistaa kaikkea mitä venäjällä tuotetaan.

Onko Kepussa kotiryssät muuten jo kutsuttu? Vähän sellaisenkin vaikutuksen saa, kun kuuntelee väyrystä ja Lehtomäkeä sekä paria muuta. Kyllä Suomettumisen portit haluttaisiin taas avata. Minusta ei koskaan enää sitä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

”Suomen ei tarvitse todistaa olevansa avoin, vapaa demokratia liittymällä sotilasliittoon.”

Tarkoitat siis, että se riittää, että suomalaiset uskovat itse olevansa avoin, vapaa demokratia. Hieno idea, mutta mitä tehdään niille jotka eivät usko suomalalaisten vakuutteluun?

” Keskusta päätti puoluekokouksessaan kesäkuussa kielteisen NATO-kannan lisäksi, että ”Suomen on viisasta toimia omissa ratkaisuissaan siten, että liittoutuminen on mahdollista, jos valtiojohto ja kansa päätyvät uuteen perusratkaisuun.” Käytännössä kirjaus tarkoittaa Nato-optiota.”

Miksi valtiolla on johto jos vaikeat asia pistetään kansan päätettäväksi? Eikö se tarkoita vastuun kiertämistä? Paasikivi sanoi aikoinaan, että Suomen kansa on valtiollisissa asioissa kovin tyhmä.
Tarkoittaako tämä Keskustan puoluekokouspäätös sitä, että tässä Natoasiassa pitäisi tehdä kansanäänestys. Käytännössä Keskustan päätös ei ole Nato-optio. Sehän on selkeä EI NATOLLE.

Tässä on tullut kahden johtavan puolueen kanta esiin, Kokoomus kyllä, Keskusta ei. PS hakee parasaikaa kantaansa. Vassarit ovat selkeä ei. Ruotsalaiset saattavat olla puolesta. Vihreät selkeä ei. Kristilliset eivät varmaankaan ota kantaa puolueena.

Hyvää tässä on se, että seuraavissa eduskuntavaaleissa tuskin kukaan ehdokas ei voi peitellä kantaansa niin, että asia ei ole ajankohtainen juuri nyt ja meillähän on optio, ei ole.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Kiva kirjoitus.

Sua voisi ehkä kiinnostaa tutustua siihen mitä "isäntämaasopimus" kokonaisuus sisältää tai ainakin mitkä ovat sen järjestelyn tavoiteet.

http://rikureinikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17293...

Ote Standard AJP-4.5 ALLIED JOINT DOCTRINE FOR HOST
NATION SUPPORT asiakirjasta

0303.
Stage 1
-
The Process
.
The NATO Commander will draft a
HNS R
equest (HNS
REQ)
as soon as the need to conduct a military activity arises and sign and submit
it to the HN
.This will happen regardless of whether or not there is a Standing HNS
MOU in place.

Janne Suuronen

Olet nähnyt paljon vaivaa kirjoituksessasi. Ihan viisasta rauhanajan pohdintaa. Nimenomaa rauhanajan pohdintaa. Mutta tämän kirjoituksen ja pohdinnan voi kriisin uhatessa sellaisenaan heittää suoraan romukoppaan. Ja nimenomaa kriisien uhatettasahan NATO-jäsenyyden tuomaa turvaa tarvittaisiin.

Kriisin uhatessa Suomea mitään NATO-optiota ei olisi. NATO ei huolisi Suomea ja toisessa vaihtoehdossa NATOon liittymisen Venäjän mielenilmaukset olisivat jo tulleet ja menneet. Jäljelle jäisi vain kova fakta: Joko Suomi on yksin tai sitten hyöytyisi NATOn täysjäsenyyden tuomista eduista.

Janne Suuronen

Ainiin, piti vielä huvittuneen todeta, että millaista puoluejargonia tämä lause edustaa :)

"
Keskusta päätti puoluekokouksessaan kesäkuussa kielteisen NATO-kannan lisäksi, että ”Suomen on viisasta toimia omissa ratkaisuissaan siten, että liittoutuminen on mahdollista, jos valtiojohto ja kansa päätyvät uuteen perusratkaisuun.”
"

Tietysti joku vasemmistoliittolainen putleristi saattaisi ehdottaa, että Suomi tekisi Venäjän kanssa sopimuksen missä sitoudutaan, vaikka Suomen kansa ja päättäjät haluaisivat, olemaan koskaan hakematta NATO-jäsenyyttä ja mitä sitoumusta ei voisi mitenkään peruuttaa/muuttaa, mutta vähän kaukaa haettu ajatus kylläkin tuon Kepun hienon korulauseen takana :)

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Mikä kriisi? Me joudumme kriisiin vain jos alamme hakeutua aktiivisesti kriisin osapuolleksi, mitenkään muuten tuskin on mitään syytä pelätä.

Aina 1945-1991 saakka elimme puna-armeijan vaikutuspiirissä. 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliitto palautti ruotuun Unkarin ja Tsekkoslovakkian. Mutta, ei hyökännyt Suomeen, vaikka olisi ollut mahdollista. Mikä olisi nyt se syy jonka takia meidän pitäisi pelatä invaasiota. Mahdollisesti EU:n vai Ruotsin pelko..

Seppo Hildén

"1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliitto palautti ruotuun Unkarin ja Tsekkoslovakkian. Mutta, ei hyökännyt Suomeen, vaikka olisi ollut mahdollista"

Eikö Wallin tiedä syytä vai onko muuten vain tyhmä?

Naapuri loi edellisillä kerroilla kaksi kertaa päätään Karjalan mäntyyn aika pahasti. Ei tänne voi niin vain marssia kun Tsekkoslovakiaan tai Unkariin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Esitän Jukka, että otat karttapallon ja villalangan, johon mittaat 10 000 km ( ballististen ohjusten kanama puolin ja toisin ). Sitten laitat sen villalangan tosen pään amrikkalaisten ohjussiilojen sijaintipaikkojen päälle ( googlaa netistä ) ja toisen pään naapurin tärkeimpien kaupunkien päälle - ja katso, reitit kulkevat meidän, Ruotsin ja Norjan ylitse. Mihinkähän naapurimme haluaisi sijoittaa ballististen ohjusten torjuntajärjestelmät ? Tietysti asiaa voi myös tarkastella sillä villalangalla toisinpäin.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Me joudumme kriisiin vain jos alamme hakeutua aktiivisesti kriisin osapuolleksi, mitenkään muuten tuskin on mitään syytä pelätä."

Jaaha, hakeuduttiinko aktiivisesti v.1939?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Hyvä kirjoitus. Nato-optio vaikutus on ennalta ehkäisevä. Venäjä ei halua ajaa Suomea Naton syliin. Yhteistyö Ruotsin kanssa on tervetullut. Uskottava puolustuskyky on kuitenkin kaiken lähtökohtana.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ja Ruotsi sitoutuu valtiosopimuksella yhteiseen puolustukseen ? Kuka siellä panee nimen paperiin ? Kysehän, niin kuin sanoit, on uskottavuudesta.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Tässä on hyvä yhtyä 60-vuotta täyttäneeseen puoluesihteeri Timo Laanisen näkemykseen, että uusi nouseva sukupolvi joutuu opiskelemaan oman Venäjäsuhteensa, jonka kanssa meidän on toimeentultava.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Presidentti Koivisto on viisas mies. Vaikka onkin demari. Paras presidenttilistallani heti Rytin ja Kekkosen jälkeen.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Presidentti Koivisto ajoi meidät EU:hun heti kun se oli mahdollista ja varmaa ( balttian tilanne ). Sen jälkeen hän kyllä on meitä varoittanut sotilaallisesta kärjistämisestä. Pitäisi kai ehtiä lukemaan presidentti Koiviston kirjallista tuotosta. JonkuN kirjan olen jo lukenut. Koivisto tuo niissä esiin presidenttinä mm. suhteensa USA:han. Tulee mieleen, että miten meillä sodan jälkeen, kaikesta hävitystä sodasta jne. , huolimatta, suhteita pidettiin yllä suhteita Iso-Briranniaan ja USA:han. Tässä nykyiselle poliittiselle ylimmälle johdolle peilattavaa. Nykyjään EU -kuvioissa Saksa on noussut merkittäväksi tekijäksi. Tässä onkin mielenkiinoinen tarkastelun kohde, jolla on myös historiallista perspektiiviä. Kaikki kunnia liittokansleri Angela Merkelille.

Ps. Mielestäni tiukan paikan tullen, meidän rivikansalaisten tulee seisoa valtiojohdon linjausten takana. Toki keskustelun tulee olla vapaata, ennen kuin ne linjaukset tehdään.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... hävitystä sodasta jne. , huolimatta, suhteita pidettiin yllä..."

Se saattoi olla teknisesti ottaen häviö, mutta toisaalta se ei ollut sotilaallinen rökäletappio eli antautuminen, vaan paremminkin torjuntavoitto. Suomea ei miehitetty, eikä yhteiskunta- tai oikeusjärjestelmään kajottu ulkoapäin. Siltä pohjalta jatkettiin, myös länsisuhteiden hoitoa.

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala

Huolellisesti kirjoitetussa mielipiteessä jäi mielestäni taas liian vähälle huomiolle turvatakuut. Niitä ei Naton artikloiden mukaan ole. Jäsenmaille ei taata minkäänlaista, edes minimitasoista tukea, koska avun lähettämisestä päättävät viimekädessä jäsenmaiden kansanedustuslaitos, jokaisen maan oman lainsäädännön mukaan. Nato on perustettu jotta USA avustaessaan jotain jäsenmaata ei toimisi YK:n kieltämän hyökkäyssodan aloittajana, vaan puolustajana. Tämä on koko sopimuksen ainoa pitävä sisältö. Sopimu mahdollistaa siten USA:n eteen, Eurooppaan asti työnnetyn puolustuksen. Sen sijaan sopimus ei velvoita USA:ta eikä mitään jäsenmaata toimimaan millään tavalla toisen jäsenmaan hyväksi. Sopimuksen lähtökohtana on ollut kommunistisen maailmanvalloituksen pysäyttäminen, mutta nykytilanteessa on täysin selvää, että USA tai sen liittolaiset eivät missään oloissa aloita aseellista toimintaa Venäjää vastaan. Tällainen sopimus olisi Suomelle täysin hyödytön. Koska se kaikesta huolimatta merkkaisi Suomen Venäjän vihollisleiriin, olisi sopimus Suomen turvallisuudelle vahingollinen.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Kuka tänne RAUHANNOBELISTI valtioon on hyökkäämässä?Ei ainakaan ennen vapaakauppasopimuksien hierontaa,ja EU:n maailmanvalloitusta ollut kukaan tulossa.

Terroristi iskut voivat kyllä tulevaisuudessa olla mahdollisia,ja sisäiset kapinat.Kuten muuallakin euroopassa.

EU,Yhdysvallat ja Venäjä ainakin neuvottelevat kaikessa rauhassa yhteisistä kauppa jne.asioistaan.Onko ne marsilaiset jotka hyökkäävät Suomeen,vaiko EU:n järjestämä sekasorto.

Ei sillä,täällähän on saatu jo ihmiset toistensa kurkkuun kuten eräille sopiikin,hajoita ja hallitse.Kaikki 5milj.risat, kansa tukkanuottasilla.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

" ´Nato on läntinen arvoyhteisö kuulostaa mukavan lämpimältä ja pörröiseltä, mutta Suomen ei tarvitse todistaa olevansa avoin, vapaa demokratia liittymällä sotilasliittoon."

No jos nyt Suomen turvallisuuspolittista linjauksia moiselta pohjalta nähdään, niin malka on kyllä omassa silmässä. Hieman oli, sanoisinko kevyesti ilmaistu, kun kyseessä on kuitenkin melko vakavasta asiasta.

" Tämä on minusta myös Paasikivi-Kekkosen –linjan ydin, jos sellaiseen halutaan vedota. Suomen aseman määrittelyn avainsana on liikkumavara."

Jos halutaan vedota. Kuka haluaa vedota ja missä puolueessa ? Toisaalta Paasikiven ja Kekkosen linjauksissa oli selkeitä eroja. Kun tämän otin esiin, niin eräs Keskustan meppiehdokkaan työmies muistutti minua, että Paasikivi oli kokoomukselainen. Muutamia Paasikiven kirjoja, päiväkirjoja ja puheita lukeneena , aivan uusi tieto minulle :) . Lisää voi lukea Paasikiven ja Kekkosen erilaisista Suomen ulkopoliittista asetelmaan käsittelevästä näkemyserosta lukemalla mm. Hannu Rautkallion kirjaa "Kekkonen ja Moskova, Suomi lännestä nähtynä 1956 - 1962". Mielestäni tuo maaginen slogan Paasikivi - Kekkonen -linja tulisi vihdoinkin avata koko kansalle. Oliko sittenkin kysymys Paasikiven ja toisaalta Kekkosen linjasta ? Olen joskus esittänyt kysymyksen siitä, että jos sodan jälkeen Suomi olisi ollut samassa tilanteessa, kuin Tanska ja Norja, niin mikä olisi ollu Paasikiven linja ? Ruotsin näkökulmaa en halua alkaa spekuloimaan, sillä heidän kansalliset intressinsä sekä turvallisuusa ja puolustuspoliittisen linjauksensa tahtovat vaihtua niin tiuhaan, että siinä ei varmaankaan nykyinenkään valtiojohtomme pysy aina mukana. Tuossa tuleekin kysymykseen luottamus. Toisaalta kaikki kunnia ruotsalaisille Talvi- ja Jatkosodan vapaaehtoisille ja niissä sodissa Suomen puolesta kaatuneille ruotsalaisille. Historiasta olemme kuitenkin senkin oppineet, että Ruotsi, kuten kaikki muutkin maat, asettavat omat kansalliste intressinsä numero ykköseksi. Tämä kannattanee ottaa huomioon näinäkin päivinä.

"Eniten 4. artiklaan on kuitenkin vedonnut Turkki. Vuonna 2012 maa kutsui neuvoston koolle kaksi kertaa Syyrian sodan vuoksi. Tämän vuoden kesäkuussa NATO-maiden lähettiläät kokoontuivat Turkin pyynnöstä maan huolestuttua ISIS-järjestön islamistien etenemisestä Irakissa. Kokouksen yhteydessä pääsihteeri Rasmussen vakuutti NATO:n olevan yhä itsevaltaisemmin käyttäytyvän pääministeri Erdoganin Turkin turvana."

Kyllä ja Turkki, tuotuaan huolensa Syyrian puolelta ammuttavien Scud -ohjusten uhan vuoksi, sai Nato:lta tukea. Muutaman kuukauden kuluttua Turkin ja Syyrian rajalla olivat Patriot -ohjustentorjuntayksiköt, jotka tulivat Hollannista ja Saksasta. Nato toimi. Ja tässähän oli vasta kyse 4. artiklasta ei 5. artiklasta. Todettakoon tässä myös se, että Nato on puolustusliitto, ei poliittinen liitto, viittaan tuohon ilmaisuun "... yhä itsevaltaisemmin käyttäytyvän pääministeri Erdoganin Turkin turvana." Ei ole Nato:n asia , toisin kuin entisen Varsovan liiton ( Itä-Saksa 1953, Unkari 1956, Tshekoslovakia 1968. ) , puuttua yksittäisen valtion sisäisiin asioihin.

Asiaa voi periaatteelliselta ja käytännölliseltä kannalta tarkastella tutustumalla Pohjois-Atlantin sopimuksen epäviralliseen sopimukseen oheisen linkin kautta:
http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nod...
ks. sivuston alussa oleva PDF -tiedosto. Pohjois-Atlantin sopimus on vain vajaa 3 sivua, joten sen kyllä jokainen jaksaa lukea.

". Mutta: Vaikuttaisiko Suomen Nato-jäsenyys Suomeen kohdistuvaan suoraan sotilaallisen uhkaan ja vahvistaisiko se jännitteitä ja vastakkainasettelua Pohjois-Euroopassa?"

Niin, jos muistellaan presidentti Kekkosen meillä Suomessa ja Pohjoismaissa markkinoimaa ajatusta ydinaseettomata Pohjolasta ( pl. Kuolan niemimaan tukikohdat ja NL:n alaukset Itämerellä ) sekä siitä, että Pohjoismaat olisivat sotilaallisesti riippumattoma ( ml. Tanska ja Norja mutta pl, Puuola, Viro, Latvia, Liettua, Itä-Saka ), niin viitaten Hannu Rautkallion kirjaan, asialla on monta lähstymiskulmaa, jotka kannatta vieläkin ottaa huomioon. Voi myös kysyä, kenen sotilaspoliittiseen laariin presidentti Kekkosen em. esitykset olisivat sataneet ?

"Vihreitä aseistettuja miehiä ja ’paikallisia turvajoukkoja’ tuskin alkaisi ilmestyä Suomenlahden rannikolle tai Lapin erämaihin ennen pitkään jatkunutta ja näkyvää suhteiden rapautumista ja retoriikan koventumista."

"Tuskin", blogin kirjoittaja olettaa. Onko hän päässyt tutustumaan Venäjän asevoimien kassakaapeissa pidettäviin suunnitelmiin, kun näin varmasti kirjoittaa ? Valtakunnan olemassa olemisen kannalta olennaisiin turvallisuus- ja puolustuspolittisiin perusteisiin ei voi tukeutua olettamuksiin ja "mutuihin", idealismista ja mielikuvista puhumattakaan.

Onko siis näin, että Keskustapuolue lähtee laskemaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteet sille olettamukselle, että Venäjä naapurivaltionamme ( 1 300 km yhteistä rajaa) on tulevaisuudessa määräävä globaalinen toimija, jonka tahtoon meidä tulee taas taipua. Siis niin kuin presidentti Kekkonen aikoinaan jo 1950 -luvulla näki Neuvostoliiton osalta. Ja tämän takia, Suomen tulee jatkossa luoda uusi YYA II -malli Venäjän kanssa ? Kaukana näyttää Keskustapuolue olevan oppi-isänsä Santeri Alkion ajatuksista Euroopa Yhdysvalloista.
ks. linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio
Toki kannatta tutustua Santeri Alkion omaan tuotantoon sekä hänestä kirjoitettuun tekstiin.

Kim Niemi

Kirjoitat, että "Todettakoon tässä myös se, että Nato on puolustusliitto, ei poliittinen liitto, viittaan tuohon ilmaisuun "..".

NATO itse otsikoi esittelyssään asiaa näin: "A POLITICAL AND MILITARY ALLIANCE"

Ehkä NATO:n viestintä on ymmärtänyt asian väärin?

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Jos Suomessa elämä todella on vain selviytymistaistelua - jatkuvaa pelkoa Venäjää kohtaan, Venäjän mielistelyä - sen sijaan että liityttäisiin rohkeasti Länteen jne. niin suosittelen kaikille nuorille maasta lähtemistä. Vain luuserin kannattaa jäädä sellaiseen maahan ja käydä sellaisen maan "armeija".

Otetaan sen sijaan kohtalo omiin käsiin ja mennään Natoon koska meillä on ihmisinä siihen oikeus. Mielistelyn aika on ohi. Riskinsä siinä on, että itsenäistymme.

Kepulainen haluaa paluuta uussuomettumiseen milloin milläkin verukkeella ja optiolla, mutta äänestetään ne pois. Kepulaiselle Suomen jättäminen Venäjän vasalliksi on ilmeisesti jotenkin taloudellisesti / poliittisesti edullista - uskotaan että kepulainen saa Venäjä-kortilla vallan taas itselleen kuten Suomettumisen Kulta-aikana.

En ole optimistinen Suomen suhteen, mutta yrittää kannattaa vielä.

Liikkumavara ei kasva siitä että jäämme ilman turvatakuita. Suomella on vain yksi sotilaallinen uhka - Venäjän uhka. Mitä paremmin suojaudumme sitä uhkaa vastaan, sen suurempi on liikkumavaramme. Keskustalaiset varmaan ymmärtävät tämän - kyynisyys paistaa kuin aurinko.

Karppinen Joona

Venäjä käsittää asiat omalla tavallaan. Heille NATO-laajentuminen tarkoittaa käytännössä että Venäjä menettää mahdollisuudet saada/lisätä poliittista vaikutusvaltaansa ko. maissa.

Jos esim. Suomen NATO-Optio osoittautuukin olemattomaksi sillä on suuri merkitys maallemme. Samalla tavalla kuin "Ukrainan NATO-optiolla". Nimittäin käytännössä juuri kumppanuusohjelma on ko. valtion asemoitumista NATO:n lähipiiriin. Vastaavasti se on irtaantumista Venäjän etupiiritavoitteista.

Suomen tulisi varsin nopeasti selkiyttää turvallisuuspoliittista asemaamme. Emme voi enää roikkua ovien välissä, muiden palloteltavana, vaan meidän tulee valita kumppanimme. Muuten käy niin että muut valitsevat puolestamme. Eli meille kerrotaan mikä on Suomen asema puolustus-/turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Käytännössä on tuotu hyvin vahvasti esille että NATO:n turvallisuustakuut koskevat ainoastaan jäsenmaita.

EU:n jäsenmaiden kansalaisista n. 94% asuu NATO:n jäsenmaissa. EU:lle (siis muille jäsenmaille) on käytännössä samantekevää onko Suomi NATO:n jäsen tai ei. He ovat omat ratkaisunsa valinneet. Se ei ole toistaiseksi estänyt näitä maita käymästä kauppaa Venäjän kanssa. Ne toimivat täysin samalla tavalla kuin suomalaiset. Ja, kun nyt Euroopan demokratiat asettavat pakotteita niin Suomi on edelleenkin velvoitettu toimimaan EU:n päätösten mukaisesti.

Paula Lehtomäki tekee "hienoa" työtä joka käy ilmi hyvin selvästi (http://areena.yle.fi/radio/2298405) kohdasta 17:20 Paula paljastaa todellisen karvansa eli huolensa Putinin kohtalosta.

Kyllä Suomalaisten geeneissä on syvällä ikuinen ryssänpelko, joka on nyt aktivoitunut huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta tyynnyttelystä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomalaisista miehistäkin on tullut hysteriaan taipuvaisia akkoja,näemmä.Tässä maassahan pitäisi pelätä jo omaa varjoaankin.Mitään ryssäpelkoa ei ole,muilla kuin Venäjä vihamielisillä.

Vanhuksissa on paljon heitä jotka "pelkäävät"sakuja,että repikää siitä.Ilman aseita käytävä "taloussota" on aivan silkkaa vallan jakamista herrojen kesken.

Saksakin korviaan myöten veloissa,minimipalkalla duunarit tekevät töitä,ongelmia on siitäkin tullut riittämiin.Yhdysvallat sama konkurssipesä.Venäjällä ei velkataakka niskassa olekkaan.

Katsotaan nyt miten kabineteissa, nämä veljekset keskenään,maailman järjestystä kaiken huutamisen ja uhoamisen ohessa värkkäävät.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Upeasti kirjoitettu analyysi. Vähemmän tietävälle asia näyttäytyy yksinkertaisempana: kun Venäjä vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä kovin sanoin, päättäjillämme ei ole rahkeita viedä asiaa eteenpäin, vaikka Natoon haluaisivatkin. Presidentti Niinistö näyttää luvanneen Sergei Lavroville, ettei Natosta edes keskustella - muuten ei voi ymmärtää hänen haluaan selvittää "muita liittoutumisvaihtoehtoja" - siis mitä?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tuossa on vähän ristiriitaa kun väitetään Suomen olevan demokratia ja samaan hengenvetoon mainitaan ettei kansalla ole mitään sanomista Natoon liittymisestä koska asiantuntijat tietävät paremmin. Suomalaisista n.20% kannattaa liittymistä Natoon. Kokoomus ja media propagoivat Naton puolesta kaikin mahdollisin tavoin kuten muutama kirjottaja täälläkin.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Missä kohtaa se ristiriita ilmenee?Päinvastoin, aivan loogista,kellä manit se on esillä ja ajaa omaa asiaansa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Nato-optio" on suomalaisen valehtelijapoliitikon tavaramerkki. Sille ei ole vastinetta todellisuudessa, eikä siitä ole kukaan kuullutkaan Naton päämajassa.

"Nato-optio" on tarkoitettu luomaan katteetonta turvallisuuden tunnetta ja tuudittamaan kansaa siihen uskoon, että toiveajattelun varassa elämistä voidaan jatkaa. Jos paha päivä tulee, sitten kuin ihmeen kaupalla jostain ryntää avuksemme hyvää hyvyyttään pelastava liittouma, ilman että suomalaisten itsensä on tarvinnut tehdä mitään koko asian eteen.

Kirjoitukseen lopussa linkitetyissä viitteissä oli vilisemällä virheitä, mm. kuten että Suomella olisi "perustuslaillinen puolueettomuus", mikä osoittaa tasoltaan kirjavien kirjoittajien (epämääräisten think-tankien ja itse itsensä julistaneiden "analyytikoiden") tietämättömyyttä. Eräässä niistä oli esitetty Naton "vaatimuksena" puolustusmäärärahojen korotus 2 %:iin BKT:stä, mihin useimmat eurooppalaiset Naton jäsenet eivät ole viime vuosina yltäneet.

Suomi tarvitsisi Naton tiedotustoimiston Helsinkiin, jotta erilaiset sammakot ja tietoinen disinformaatio päästäisiin oikaisemaan tuoreeltaan ja asiat kuultaisiin "suoraan hevosen suusta". Suomen erityisedustusto Natossa voisi myös tuoda omia diplomaattejamme kertomaan kansalle, millainen järjestö Nato on ja millainen se ei ole.

Hyvähän se on, että kauan kaivattu Nato-keskustelu vihdoin pääsisi edes alkamaan. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että kansa oikeasti ymmärtäisi, mistä se on päättämässä, jos aiottu kansanäänestys aikanaan järjestetään.

Johdannoksi aiheeseen, lyhyt oppimäärä: http://atlanttiseura.fi/nato/

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Olen myös ihmetellyt tätä "optio-asiaa". Jokainen täydellä ymmärryksellä varustettu kansalainen ymmärtää, ettei yksikään vakuutusyhtiö myönnä vakuutus-optioita, jotka voitaisiin aktivoida sitten kun tulee tarve ja näin säästää vakuutusmaksuissa.

Kun ”Keskusta päätti puoluekokouksessaan kesäkuussa kielteisen NATO-kannan lisäksi, että Suomen on viisasta toimia omissa ratkaisuissaan siten, että liittoutuminen on mahdollista, jos valtiojohto ja kansa päätyvät uuteen perusratkaisuun. Käytännössä kirjaus tarkoittaa Nato-optiota”

Tämä on selkokielellä selvä, Keskustan kanta Nato-jäsenyyteen on kielteinen.

Ymmärtääkö Keskusta Nato-option niin, että Suomen valtiojohdolla on optio päättää uusi puolustuspoliittinen perusratkaisu, jos kansa muuttaa mielipidettään. Melkoista poliittista jargonia. Optiota jäsenyydestä ei ainakaan Nato ole myöntänyt Suomelle.

Kaiketi jäsenyyttä haetaan, eikä ole olemassa valmiiksi myönnettyä "optio-jäsenyyttä".

Siinä tapauksessa voitaisiin puhua Nato-optiosta, jos hallitus hakisi jäsenyyttä ja se myönnettäisiin. Sen jälkeen eduskunta voisi päättää, hyväksytäänkö jäsenyys(optio) vai ei. Tämä voisi ollakin aivan hyvä tapa hakea jäsenyyttä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Nato(POLIITTINEN JA SOTILAALLINEN LIITTOUTUMA) on persaukinen SOTILASLIITTO,jonka olemassa olon ovat kaikki jo aikanaan tulleet tietämään.
Ei tässä maassa 50V. ja yli sen ole mitään idiootteja,eipä kyllä sitä nuoremmatkaan.Aikoinaan kun Suomesta 60-luvulla lähdettiin rauhaa turvaamaan YK:n rauhanturvajoukkoihin,on ihmisillä ollut jo tietoa riittävästi näistäkin järjestöistä.

Ei ole YK enää sama sekään kuin silloin aikoinaan.Sodat tietyissä paikoin eivät lopu ikinä.Että vielä rahaa haaskaamaan NATO tiedotusta varten Helsinkiin oma toimisto.

Onko muuten Helsinki koko Suomi,noin sivumennen?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Keskustapuolueen turvallisuuspoliittinen ajattelu perustuu itsepetokseen.

Eräs pahimmista kompastuskivistä on sen epärealistinen käsitys aikatauluista. Minkään "nuorten vaikuttajien Twitter-ryhmien" perusteella Nato ei takuulla ota yhtään uutta jäsentä, eikä Suomen turvallisuutta pidä laskea minkään kuvitteellisten ohituskaistojen varaan.

Kuten blogista ilmenikin, jäsenyysprosessin voi arvioida kestävän vuoden. Siihen sisältyy perusteellinen hakijamaan olosuhteiden evaluointi, jota saattaa toki jossain määrin nopeuttaa Suomen tähänastinen aktiivisuus Nato-johtoisissa operaatioissa sekä suoritetut yksiköiden evaluoinnit. Jäseneksi hakeville maille on suunniteltu Membership Action Plan (MAP), ks. http://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_37356.h...

Ennen jäsenyyden hyväksymistä, kaikkien 28 nykyisen jäsenmaan on päästävä yksimielisyyteen uuden jäsenen mukaan otosta. On itsestään selvää, että vapaamatkustajiksi yrittävät tunnistetaan juuri sellaisiksi eikä sitä hyvällä katsota. Jos Suomessa Keskustan ajattelun tavoin ensin odotetaan, että ollaan jo pulassa ennen kuin seura kelpaa, se paistaa kyllä kaikille niin, että omat asiansa sössineet voidaan jättää kohteliaasti mutta päättäväisesti hoitamaan itse omat soppansa. Jos jäsenyys ei ole kelvannut hopeatarjottimeltakaan hyvän sään aikana, kukapa haluaa ensi töikseen lähteä hidasälyisen tulokkaan pelastustalkoisiin.

Sen sijaan, Suomen miehittämisoperaation toimeenpanoa ei vitkutella jos ulkopuolinen maahantunkeutuja on aikeissa toteuttaa sen. Valmistelut siihen on tehty perusteellisesti vuosien saatossa ja suunnitelmat päivitetty niin, että siinä ei tarvitse mennä byrokratian aikataulujen mukaan, se tulee pyytämättä ja yllättäen.

Puhtaasti tekniseltä kannalta on totta kai parempi saada Nato-jäsenyys voimaan normaaliaikoina ja ajaa sisään yhteisen organisaation toimivuus, luoda henkilösuhteet, jossa yhteistyötahot tuntevat toisensa ihmisinä, testata harjoituksissa se, että kaikki paperille suunniteltu toimii myös käytännössä. Ei siihen päästä yön yli nukkumalla.

Ajatus siitä, että Suomen pitää ensin joutua vaikeuksiin ja vasta sitten lähdetään kyselemään apua, ei ole kovin viisasta strategiaa. Viisaampi välttäisi alun perinkin joutumasta vaikeuksiin varautumalla pahimpiin vaihtoehtoihin jo ennakkoon liittoutumalla itseämme vahvempien kanssa, jolloin hyökkäys Suomea vastaan olisi jo lähtökohtaisesti epäonnistunut eikä itsetuhoisessa hyökkäämisessä olisi saavutettavana muuta kuin varma tappio.

Teppo Säkkinen esittää periaatteen

"Suomen on haettava NATO-jäsenyyttä, jos:

Suomeen kohdistuu arviomme mukaan sellainen uhka, jota torjumaan oman itsenäisen puolustuskykymme tuoma pelotevaikutus ei riitä JA tämä koettu uhka ylittää ne kielteiset vaikutukset, joita NATO-jäsenyydellä olisi."

Nämä ehdothan täyttyvät jo tänään, ottaen huomioon miten Venäjä on jo ryhmittänyt Iskander-ohjuksensa Lugaan kattamaan tärkeimmät osat Suomea ja valmistellut niille asemat myös Karjalan kannaksella.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lukijat-ra...

Venäjä on myös panostanut voimakkaasti ilmakuljetteisiin joukkoihin ja kalustoon, jotka voidaan kuormata kuljetuskoneisiin vaikka satojen kilometrien päässä. Se on harjoitellut toistuvasti Zapad- ja Ladoga -harjoituksissaan "lähiulkomaan puolueettomuuden varmistamista", joten aikataulut ovat sen puolella todella nopeita.

Toimituksen poiminnat