Jäämerentiellä

Kuusamolaislähtöisten Jacob ja
Kaisa Pesosen uusi elämä pohjoisessa päättyi kirkkoveneen kaaduttua Jäämerellä
vuonna 1873. Isäni isomummon vanhemmat kuuluivat niihin 1860-luvun alkuvuosina
nälkämaan pohjoisilta kolkilta kohti kalaisaa Jäämerta ja Petsamoa
vaeltaneisiin suomalaisiin. Heille parempi tulevaisuus odotti pohjoisen meren
vuonoilla.

Puolitoista vuosisataa myöhemmin
Suomi – ja maailma – on taas Jäämerentiellä. Pallonlaajuiset ilmiöt
ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen ja uusien kulkuväylien etsiminen
kääntävät suuryritysten ja valtiomahtien katseet pohjoiseen. Käynnissä on suuri
mullistus, jossa entisestä periferiasta tulee keskus. Maailmankarttoja
painetaan keskipisteenään Lontoon Greenwichin sijaan Pohjoisnapa.

Joulukuussa Rovaniemellä
kokoontuivat kansainväliseen kongressiin viiden maan suurlähettiläät juhlistamaan
vuonna 1991 Suomen aloitteesta käynnistettyä Rovaniemi-prosessia, jonka
tavoitteena oli arktisen alueen vakaus ja ympäristön varjeleminen. Kahdeksan
arktisen maan lähentymisen tulos oli Arktinen neuvosto, joka perustettiin
hissukseen Kanadan parlamentin sivuhuoneessa vuonna 1996.
 

Tänään tilanne on täysin toinen.
Arktisesta neuvostosta on tullut painava areena, jonne laukkaavat Aasian
tiikerit Kiina, Japani, Intia ja Korea. Maat hyväksyttiin neuvoston
tarkkailijoiksi Kiirunan kokouksessa, johon osallistuivat myös Yhdysvaltain ja
Venäjän ulkoministerit. Intian ex-ulkoministeri Shyam Sharan kysyi kokouksen
alla, miksi arktisilla mailla pitäisi ’maantieteellisen sattuman’ vuoksi olla
oikeus ’ihmiskunnan yhteiseen perintöön.’

 

Joka kolmas 60. leveyspiirin
pohjoispuolella asuvista maailman ihmisistä on suomalainen. Kiitos Golf-virran
ja Keskustan, pohjoisinkin Lappi on asuttu ja tieverkkojen päässä. Samoilla
korkeuksilla Venäjällä on valtaosin tundraa Murmanskin kaltaisten suurten
asutuskeskusten ulkopuolella. Lapissa on enemmän asukkaita kuin koko Kanadan
arktisella alueella.

 

Arktisen neuvoston
puheenjohtajuus on vuodet 2013-2015 Kanadalla. Neuvostoa johtavan
inuiti-taustaisen ministeri Leona Aglukkaqin mukaan kauden tavoitteena on, että
alueen kehitys hyödyttäisi todella pohjoisen asukkaita – heitä, joille arktinen
on kotiseutua. Aglukkaqin kärkiin on helppo yhtyä. Lappilaistenkin silmissä
väikkyvien miljardi-investointien ja tuhansien työpaikkojen taustalla jäytää
huoli siitä, jäävätkö paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen tarpeet
sekä pohjoisen hauras ympäristö toiseksi jättien intresseille.

 

Ilman monikansallisia yrityksiä
ja Aasian markkinoiden nielua pohjoisen malmit jäisivät maahan ja kontit
satamiin. Pohjoisesta ei kuitenkaan voi käydä käärimässä vain voittoja, vaan uuden
elinkeinotoiminnan on tuotava paikallisille työtä, kunnioitettava perinteitä ja
oltava sopusoinnussa pohjoisen herkän luonnon kanssa. 

 

Ilman Suomen valtion vahvaa
panosta Jäämeren radan kaltaiset, eteläänkin hyötyä säteilevät hankkeet eivät
toteudu. Suomen roolia arktisen tieteen ja tutkimuksen kokoajana ja toisaalta
Euroopan Unionin arktisen politiikan muovaajana vahvistaisi Rovaniemelle
kaavailtu EU:n arktinen informaatiokeskus. Tässä työssä tarvitaan myös
toukokuussa valittavia suomalaisia europarlamentaarikkoja.

 

Viime perjantaina energiajätti
Shell ilmoitti, että se luopuu öljynporaushankkeista Alaskan edustajalla
ainakin tulevaksi kesäksi. Päätöksen myötä suomalaisen valtionyhtiö Arctian
Shellille vuokraamat jäänmurtajat Fennica ja Nordica olisivat jäämässä kesäteloille.
Hetki on oivallinen irrottautua arveluttavien
öljyhankkeiden renkiydestä ja ohjata murtajat turvaamaan Koillisväylän
vilkaistuvia merireittejä – uutta Jäämerentietä. 

tepposakkinen
Keskusta Rovaniemi

Johtamisen opiskelija Lapin yliopistossa. Maailman tutkailija. Toinen saapas Lapissa, toinen Helsingissä. Aiemmin Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu