Teppo Säkkinen Kepulainen maailmantutkailija Lapissa ja Stadissa

Räsäsen ja Saarelan vuosi 2013

Päättyneen vuoden teemaksi kohoaa mielenilmaisu ja kansalaistottelemattomuus meillä ja maailmalla.

Vuonna 2013 teknikko Edward Snowden paljasti tunnontuskissaan jenkkien massiivisen vakoilukoneiston. Päivi Räsänen totesi kesällä, että moraali menee joskus lain edelle. Moskovan MM-kisoissa kohistiin sateenkaarikynsistä. Otsikoissa pyörivät kansannousujen areenat Taksim, Tahrir ja Maidan. Sini Saarela joukkoineen kipusi venäläiselle öljylautalle ja julkisuuteen. Kiakkovieraat mellakoivat itsenäisyyspäivänä Tampereella. Vastarintamies, vapautettu ja vapauttaja Nelson Mandela poistui tältä taajuudelta.

Useimpia tekoja yhdistää laittomuuden rajan hipominen tai sen ylittäminen. Henkilöiden kohdalla on kyselty, onko tekijä sankari vai konna. Mielenilmaisujen hyväksyttävyyttä vaikuttamisen keinoina aprikoitiin. Päivi Räsäsen tapauksessa punnittiin korvat sauhuten, voiko poliisiministeri ja lainsäätäjä asettaa jotain lakikirjan yläpuolelle.

Kohua herättänyt kohta Kansanlähetyspäivien puheessa kuului näin: "Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta, tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”

Laki on normien ja sääntöjen kimppu, perusta yhteiskunnan rakentamiselle, mutta ei sellaisenaan pyhä ja muuttumaton saati oikean ja hyvän mittari. ’Näpistyksestä langetetaan 5-10 päiväsakkoa’ ei ole sama asia kuin ’tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän’.

Saarelan joulunpyhinä kiitellen sellireissulta kotiin toivottanut vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö tuomitsi vielä kesällä Räsäsen ajatusmaailman. Oikeutus Saarelan – kuin myös Snowdenin ja Mandelan - toiminnalle oli kuitenkin täsmälleen Päivi Räsäsen pukema: joskus henkilökohtainen moraali voi mennä voimassa olevan lain edelle. Laittomuuden rimaa hipovia tekoja ei voi hyväksyä vaikuttamisen muotona vain silloin, kuin tavoite sattuu olemaan itselle mieleinen.

Lain rajoilla trapetsitaiteilevan vaikuttamisen sietämisessä on luonnollisesti myös vaaransa. Laillista ja demokraattista yhteiskuntajärjestystä on Suomen historiassa uhattu niin oikealta kuin vasemmaltakin. Lapualaiset ja kommunistit haukkuivat kilpaa ’läpimätää’ parlamentarismia ja halajivat oikeutta omiin käsiin. Neuvottelu ja kompromissit kun ovat myrkkyä äkkijyrkille ja oikean totuuden haltijoille.

Edustuksellinen demokratia vaaleineen ei kuitenkaan yksin riitä kansanvallan toteutumiseen. Parlamentarismin taakse piiloutumisen ruma malliesimerkki on Turkin autoritäärinen pääministeri Tayyip Erdogan, joka katsoo voivansa hallita miten tahtoo vaalivoittojen turvin.

Omalla nimellä ja naamalla, toisia ihmisiä tai omaisuutta vahingoittamatta ja uhkaamatta tehdyillä perustelluilla mielenilmauksilla, jopa kansalaistottelemattomuudella on paikkansa toimivassa demokratiassa.

Rajanveto hyväksyttävän mielenilmaisun ja rikollisen toiminnan välillä on kuitenkin selvä. Avoimessa yhteiskunnassa kenenkään asia ei voi olla niin painava, että se oikeuttaisi väkivaltaan. Kiakkovieraiden rähinöinti itsenäisyyspäivänä jätti sapen maun suomalaisten suuhun, eikä viesti eriarvoisuuden kasvusta kantanut. Takavuosien turkistarhaiskuissa kajottiin naamioituina niin omaisuuteen kuin luontookin.

Keskustanuorissa jaettiin toimijoille 80- ja 90-lukujen taitteessa Kansalaistottelemattoman käsikirjaa. Vinkeistä oli hyötyä, kun silloiset kepunuoret muun muassa pommittivat tomaateilla sinipunahallituksen rakennemuutosseminaarin busseja – putkareissulle päätyen. Taisi muutama vanhempikin kepulainen ammentaa kirjasen ideoita ’Ei EU:lle’-kampanjan luovissa mielenilmauksissa.

Olen itsekin seissyt eduskuntatalon portailla megafoni kädessä. Satun kuitenkin kuulumaan niihin, jotka jaksavat uskoa toisinaan jähmeään ja hitaaseen edustukselliseen demokratiaan, jossa neuvotellen ja tarvittaessa äänestää pätkäyttäen ratkotaan ristiriitoja.

Viime kädessä aika punnitsee keinojen oikeutuksen. Nelson Mandelan polku kulki kansalaistottelemattomuudesta aseelliseen vastarintaan, vankeuteen ja lopulta vaaleilla valituksi valtiomieheksi – lailla parempaa yhteiskuntaa rakentamaan. 


Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 7.1.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Juhani Penttinen

Kumpi on enemmän moraalisesti väärin: 1) Sini Saarelan kaltaisten aktivistien teot vai 2) susien salakaadot

Käsittääkseni ne jotka paheksuvat kohdan 1) tekoja ovat valmiit usein hyväksymään kohdan 2) metsästysrikokset ja päinvastoin.

Käyttäjän tepposakkinen kuva
Teppo Säkkinen

Erittäin hyvä nosto. Susikeskustelu liittyy vahvasti samaan keskusteluun lain ja moraalin rajoista. Mikäli hyväksyy Saarelan teon, pitäisi vähintään ymmärtää suden salakaatoon ryhtyvää perheenisää, ja toisin päin. Perusta molemmissa tapauksissa jälleen on, että oma moraali menee lain kirjaimen edelle.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

1) oudoksun.

2) kyseessä saattaa olla oman perheen turvallisuus tai elinkeinon jatkaminen.

Antaisin paljon suuremman arvon suoraan itseä koskettaville asioille. Varsinkin perheestä ollessa kyseessä.

En voi antaa ymmärrystä ensimmäiselle teolle.

Pekka Iiskonmaki

SS Grün Waffenista on uusin suomalainen sankari.

Ennen ei saanut edes nimikirjaimiaan laittaa kouluvihkoon jos ne olivat SS.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Laittomuuden rimaa hipovia tekoja ei voi hyväksyä vaikuttamisen muotona vain silloin, kuin tavoite sattuu olemaan itselle mieleinen."
Eihän tietenkään voi hyväksyä tekoja jotka ovat vääriä.
Sitä varten lakikin on olemassa, että se kieltää vääriä tekoja.
Se joka rikkoo lakia vääryyden välttämiseksi tekee sen tietenkin oikean tavoitteen takia.
En ollenkaan ymmärrä Teppo Säkkisen päättelyä, että sen joka noudattaa omatuntoa pitäisi hyväksyä kaikkien muiden tekemiä vääryyksiä!??

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Jokainen meistä pitää hyväksyttävänä eri asioita. Säkkinen nosti esiin muutamia asioita, joita useat voivat pitää hyväksyttävinä. Kun tavoite on itselle mieleinen, voi rikkomus olla varsin merkittävä, että sen voi vielä hyväksyä.

Meillä jokaisella on erilainen omatunto. Jos oma omatuntosi antaa oikeutuksen laittomuudelle, pitäisi ymmärtää, että toisen ihmisen omatunto voi oikeuttaa sitä toisella tavalla.

Keskustelu herättääkin yhden kysymyksen: Pitäisikö yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen jättää motiivi selvittämättä? Pitääkö tuomioita motiivin perusteella korottaa tai alentaa, eikö kaikista rikoksista ja rikkomuksista tulisi tuomita samalla mittaristolla?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Juuri sitähän minäkin sanon, että jokaisella on oma omatunto - jos on.
Siten en voi olettaa ,että joltain muaalta saisin oikeutuksen omatunnolleni.
Kokonaan toinen asia on missä määrin oikeuslaitoksen pitäisi ottaa huomioon rikollisen teon motiivia. Henkirikoksissahan se otetaan huomioon määriteltäessä onko kyseessä murha tai tappo.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Pelkät vaalit ei tee mistään maasta demokratiaa, ei edes Turkista. Edustuksellinen demokratia on ainoa tehokas vaihtoehto kansanvaltisessa oikeusvaltiossa. Tässä en jaksa selostaa Sveitsin edustuksellista järjestelmää.

Pelkkä väite oikeusvaltiosta ei tee maasta oikeusvaltiota, ei edes USA:sta. Snowden ei syyllistynyt rikokseen, hän paljasti rikoksen. Ero on melko suuri. Jos USA olisi kansanvaltainne oikeusvaltio, syytteessä olisivat Snowdenin käräyttämät virkamiehet ja poliitikot, ei hän itse.

Eri maiden reaalisista järjestelmistä kannattaa ottaa selvää, eikä luottaa termien samankaltaisuudn luovan järjestelmien samankaltaisuutta: Oman väitteensä mukaan NL oli aikoinaan "maailman demokraattisin valtio".

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Eikö voimassa oleva lainsäädäntö ole velvottava USAssa? Oliko NL:n laki Suomen lakiin verrattuna vähäpätöisempi? Eikö suomalaisen tarvitse noudattaa Turkin lainsäädäntöä Turkissa, jos Turkki ei ole demokraattinen maa?

Puhutaan lain velvottavuudesta, onko jossain tilanteissa sopivaa rikkoa voimassa olevaa lainsäädäntöä omantunnon vuoksi. Jos hyväksyt sen Snowdenin tapauksessa, mikset Suomessa?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Totta kai USA:n lainsäädäntö on velvoittavaa - sen verran, kuin sitä on olemassa. Tästä juuri on kyse: Snowden käräytti virkamiehet laittomasta toiminnasta. Rikollisen paljastaminen ei voi olla oikeusvaltiossa rikos. Nyt Snowdenia, joka siis paljasti rikolliset, syytetään, ei niitä rikollisia, jotka hän paljasti.

Oikeusvaltioko?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Asiat asioina. Miksi Snowden ei syyllistynyt lainrikkomukseen?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Säkkinen nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman. Kettutytöt tuomitaan yleisesti, samoin kiekkovieraat. Snowdenin toiminta katsotaan hyväksyttäväksi ja Mandelan rikoksia kiitellään. itsekin mietin, voiko Mandelan tapauksessa käyttää sanaa "rikos". Eihän niitä saisi edes rikoksiksi kutsuakaan.

Laki on säännösten ja yleisten käyttäytymisnormien kokoelma. Moraali menee usein lain edelle. Sanot, että rajanveto hyväksyttävän mielenilmaisun ja rikollisen toiminnan välillä olisi selvä. Tämä voi pitää sinun kohdallasi paikkaansa: sinähän itse määrittelet, mitä omalla kohdallasi katsot "hyväksyttäväksi". Näin tekee jokainen meistä.

Lainsäädäntö jokaisessa maassa kieltää tappamisen. Murha on rikoksista suurin. Silti kukaan ei nostanut syytettä eikä edes vaatinut syytteen nostamista, kun USAn presidentin käskystä erikoisjoukot murhasivat Osama bin Ladenin.

Laki on myös lainsäätäjille venyvä käsite, miksei se olisi meille kansalaisille?

Toimituksen poiminnat